DS:n Castlevaniat / Dominus Collection

[Saeba]

Tuli tuossa alkukeväästä ostettua Minimanin poistolaarista DSi XL ja innostuin sillä pelaamaan laitteen Igavaniat uudestaan (viimeksi pelannut ne sillä alkuperäisellä "fat" mallilla). Tässä hieman random fiiliksiä joita peleistä heräsi nyt pitkän ajan jälkeen.

Dawn of Sorrow iski aikanaan todella lujaa, olihan se ensimmäinen Cassu joka pääsi graafisesti samalle tasolle kuin Symphony of the Night. Tuossa vaiheessa ei myöskään ollut metroid-kaava käynyt itelle liian tutuksi. Nyttemmin pelattuna se oli oikeastaan aika tylsä, mikä johtuu myös tuttuudesta; peli tuli pelattua suht monta kertaa 00-luvun puolella. Mutta johtui se myös siitä että tuo ihan perinteisin Metroid-kaava oli tuossa vaiheessa Castlevanian osalta jo nähty ja tässä vaiheessa sitäkin enemmän. Eli tästä jäi nyt käteen se, että ihan tuota perinteisintä Metroidvaniaa ei edes kaipaa enää. Plus Aria of Sorrow on paljon tunnelmallisempi peli ja vie kyllä voiton Dawnista.

Portrait of Ruinista oli jäänyt aina hieman valju kuva, mutta se toimikin nyt huomattavasti paremmin kuin Dawn of Sorrow. Sirkuskentät oli rasittavia, mutta muuten peli toimi ihan kivasti ja yritystä uuteen oli, vaikka varsinkin linna on pelin tylsintä antia.

Suurin yllättäjä oli Order of Ecclesia, jota aiemmin tuli parjattua heikoimmaksi Igavaniaksi. Nyt se oli ehdottomasti mielenkiintoisin pelata näistä DS:n peleistä. Toki se jäi vähemmälle pelaamiselle aikanaan verrattuna muihin, ja ehkä siksi siitä välittyi paljon freesimpi fiilis nyt. Yritystä viedä kaavaa eteenpäin on ja suurimmaksi osaksi onnistutaan. Tasosuunnittelu on välillä vähän ankeaa, mutta linnasta pois siirtyminen oli hyvä idea. Itse linna on todella hyvin suunniteltu tällä kertaa ja on DS:n peleistä paras. Löysät on karsittu pois ja linna tihkuu tunnelmaa. Tuossa vaiheessa alkaa selvästi pelin toinen osa, jossa tunnelma tiivistyy. Tästä olisi hyvä ollut jatkaa eteenpäin, mutta näin ei tietty käynyt.

Nyt sitten voikin mielenkiinnolla odotella Igan uutta peliä! Valitettavasti taidetaan pelataan varman päälle ja noudatetaan hyvin perinteistä kaavaa, vaikka itse toivon että otettaisiin mallia Ecclesian uudistuksista. Kyseessähän ei ole toki Castlevania edes, joten suunnittelu saisi olla paljon vapaampaa.

[Saeba]

Tosiaan, saa vastata jos on jotain mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan aihetta koskien! Ihan mielellään kuulee kaikenlaisia mielipiteitä koskien DS:n Castlevanioita

[A-Yty]

Dawn on ok, mutta vähäisemmin vaikuttava kokemus, vaikka nostan hattua sille, että kosketusnäytölle löytyi hyötykäyttöä. Pidän sitä kuitenkin DS-trilogian ykkösenä.

PoR ja OoE ovat väliinputoajia. OoE jäi kesken päästessäni Draculan linnaan, vaikka tarkoitus olikin/on viimeistellä peli arvostelun nimissä. Tykkään (muistaakseni) jokseenkin epäsuorasta kenttävalikkomahdollisuudesta ja rakastan pelin illustraatioita enemmän kuin Ayami Kojiman viimeisimpiä Vania-aiheisia töitä. Musiikki jäi hyvin mieleen, mutta pelaaminen itsessään tuntui jostain syystä pakkopullalta ja ennen pitkää "tämä on nähty jo useampaan kertaan" -fiilis iski. PoR:issa toimi omana juttunaan parhaiten co-op. Tunsin oloni kuitenkin hiukan petetyksi, kun muistaakseni myös vapaavalintaisena etenemisenä mainostettu rakenne ei ollutkaan ihan mitä purkissa luki.

[Graham]

Kas vain, tässähän onkin ihan mielenkiintoinen aihe. Minusta DS:n Castlevania-pelit ovat kaikki erinomaisia, vaikka noudattavatkin vanhaa tuttua kaavaa. Dawn of Sorrow teki aikoinaan suuren vaikutuksen paitsi grafiikkansa myös kenttäsuunnittelunsa ja musiikkinsa osalta. En ole pelannut sitä pitään aikaan, mutta uskoisin, ettei sen hauskuus ole vuosien saatossa kadonnut. Kahteen muuhun DS:n "Vaniaan" tutustuin vasta hiljattain, vuosia myöhemmin Dawn of Sorrow'n jälkeen. Niistä Portrait of Ruin jätti pienoisen pettymyksen maun suuhun, vaikka olikin kiinnostava niin tarinansa kuin kahden pelihahmon konseptinsa puolesta. Order of Ecclesia sen sijaan oli kerrassaan uskomaton pelikokemus. Niin asesysteemi, kenttäsuunnittelu kuin vaikeusastekin tuntuivat menneen nappiin, tunnelmallisesta tarinasta puhumattakaan. Minustakin oli erityisen piristävää, että vaikka sama vanha Metroidvania-tyyli olikin käytössä, eri alueet olivat pelin alussa linnan ulkopuolella ja paikkoja suuremmalle kartalle levittäytyneenä. Näin jälkeenpäin katsoen sama toteutus olisi mielestäni toiminut hyvin myös Simon's Questissa.

Niin, minusta kaikki kolme DS:n Metroidvaniaa (tai Igavaniaa, jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua), ovat Castlevania-sarjassakin paremmasta päästä, joiden pariin palaa mielellään aina uudelleen. Kaikissa on omat erityisominaisuutensa, ja jokaisessa on mukana jotakin aiempiin osiin nähden uutta. Näistä Order of Ecclesialla tulee kuitenkin aina olemaan erityinen paikka mielessäni, sillä se on peli, joka kokonaisuutena vetää nähdäkseni erinomaisuudessaan vertoja jopa Symphony of the Nightille, jota varsin monet pitävät koko pelisarjan parhaana pelinä. Lisäksi OoE on viimeinen vanhan kaanonin peli ja myös viimeinen, jossa IGA oli mukana. Tästä johtuen kyseistä peliä voikin pitää vanhan Castlevanian "joutsenlauluna". Sääli tosiaan, ettei Konami sittemmin halunnut julkaista enempää OoE:n uutta kenttäsuunnittelumallia hyödyntäviä 2D-Vanioita.

[Kohelo]

Olen viime kuukausina enemmän ja enemmän innostunut ajatuksesta pelata Order of Ecclesia, ja olen nyt juuri melkeinpä päättänyt vähillä rahoillani hankkia käsiini kyseisen pelin ja myös Nintendo DS:n sitä pyörittämään. Onneksi ei ole valtavan kallista, ja kai sille DS:lle voi jonkin muunkin pelin sitten ostaa. Samalla tuli löydettyä tämä sivustokin, heh, ja tein huvikseni tämän tilin kertoakseni tämän. (Melko turha kertomus ehkä, mutta... ehkä saan aikaiseksi jatkoa myöhemmin?)

Saa nähdä, mitä tuleman pitää meikäläiselle tämän seikkailun parissa. Innostaa päästä pelaamaan uutta "klassista Metroidvaniaa", teininä ostin julkaisutuoreena PS1:lle SOTN:n ja pelasin 200%:iin asti, ja rakastan sitä ja tuossa hyllyssä se on PS2:n kanssa, mutta muita näitä ei ole tullut pelattua.

[A-Yty]

Siis muita kuin DS:n vanioita vai ylipäätään? 

Ja tervetuloa! Siitä on vierähtänyt jo melkoinen tovi kun tänne saatiin uutta verta 

[Kohelo]

Siis olen pelannut monia Castlevanioita emulaattoreilla ja tykkään niistä yleisesti, mutta tuo SOTN, jonka omistan aitona, taitaa olla ainoa, jonka olen vetänyt läpi asti (monta kertaa ja 200%). Ei ole oikein jaksanut sitä oppimiskäyrää muiden kanssa, "Metroidvaniassa" taas voi aina voimistaa hahmoa, jos ei onnistu. Ei kun on minulla myös PS1:n Castlevania Chronicles näköjään tuossa hyllyssä, pitäisi kokeilla sitä joskus uudestaan, mutta muuten on muita pelailtu lähinnä emulaattorilla silloin tällöin.

Koskikohan kysymys tuota?

Mutta tämä Ecclesia, josta innostuin, on nyt myös omistuksessa, helppo eka pomo vasta hoideltu. Saa nähdä, miten käy jatkossa. Peli on kuulemma melko vaikea, joten odotan vaikeampaa kokemusta kuin SOTN, joka kyllä kaipaisi uusintapeliä varten jonkinlaista "Hard Modea".

Kiitti toivotuksesta.

[venzetti]

DS siinä mielessä hyvä ostos kun sille on myös nuo kaksi muuta Cassua. Molemmat hyviä. Lisäksi sitten GBA:n valikoima... Harmi kun ei ole 3DS saanut yhtäkään hyvää Castlevaniaa.

[Kohelo]

Joo, jos ja kun saan tämän Ecclesian hakattua itseäni tyydyttävästi, niin varmaankin hankin ainakin toisen noista. Dawn of Sorrow'n varmaan. Ehkä sitten joskus sen kolmannenkin?

3DS:kin taitaa sentään pyörittää näitä DS:n pelejä? Toki se ei auta, jos ne on jo pelattu, mutta jos ei, niin... Itse siis kuitenkin hankin käytetyn DS:n näitä varten, kun olen köyhä, eikä 3DS:n muu tarjontakaan kiinnosta juuri nyt valtavasti.

[Kohelo]

Jäi yli puoleksi vuodeksi kesken tuo Order of Ecclesian Hard Mode (ja siis Level 50 Cap, puhtaalta pöydältä ilman aiemman pelin tavaroita), kun iski muita hässäköitä ja distraktioita elämässä päälle. Pari kuukautta sitten tuli kuitenkin hankittua myös Portrait of Ruin sen kaveriksi, ja sitä on nyt normaalivaikeudella hakattu ilmeisesti johonkin puoleen väliin, kun siinä tuli vastaan jonkinlainen ennenaikainen "Bad End". Pitäisi varmaan Googlella selvitellä, miten tästä eteenpäin, kun en oikein itse keksi.

Tuon POR-tyssäyksen inspiroimana tuli sitten jatkettua OOE:n Hard-peliä, joka oli jäänyt Albus-taistelun edelle, eli peli on suunnilleen puolivälissä. Ja tulin nyt sitten huvikseni tänne mainitsemaan, että olipa helvetin hauska taistelu! Normaalimoodilla viime vuonna Albus keikahti hieman epätyydyttävän helposti, mutta nyt tällä levelauksen sallivalla Hard Modella tappelun vaikeusaste oli minulle aika täydellinen: jotain 5-10 yritystä se otti ja tosiaan hauskaa oli. Keräsin vielä muutaman esineen joiltain aiempien paikkojen otuksilta, tein pari sivutehtävää, nousin pari hahmotasoa, ja nyt olisi edessä se seuraava tyyppi, joka toivottavasti on yhtä hauska tappelu kuin edellinen. Sitten Draculan linnaan riehumaan, saa nähdä miten pärjään Blackmorelle ja kumppaneille tällä kerralla.

Olisipa Symphony of the Nightissa vastaava Hard Mode! Heh. OOE on kyllä 5/5 Metroidvania omasta mielestäni, niin temaattisesti kuin pelillisesti. Pieniä kritiikkejä pystyn kyllä keksimään, mutta en mitään mikä laskisi arvosanaani tuosta kokonaisen pykälän. POR:lle annan tähän mennessä 3/5, eli ei huono mutta tähän mennessä ei mielestäni kolkuttele OOE:n tasoa kokonaisuutena. Death-taistelussa peli vieläpä veti resetoinnin vaativan jumin, kun spämmäsin juttuja kummallakin hahmolla. Saa nähdä muuttuuko POR-arvio myöhemmin ehkä pykälän ylöspäin, en usko ainakaan alaspäin muuttuvan.

[A-Yty]

Olisipa Symphony of the Nightissa vastaava Hard Mode!

Vahvasti tämä. Tuota on moni muukin tuuminut ääneen ja ottaen huomioon kuinka SotN:ia vieläkin jaksetaan glitchailla ja pelata äärimmilleen, luulisi, että ennen pitkää tulee joku fanien tekemä modaus, jossa vaikeustaso korkeammalla. Ellei sitten ole jo 

[A-Yty]

Onnittelut Switchin ja  PS5:n omistajille.  Dominus Collection käsittää kaikki DS:n Castlevaniat sekä Haunted Castlen uusintaversion.

[Maria]

Yep, yhtäkkiä tiputtivat moisen näin tiistain kunniaksi!

...Hetipikaa hakaistiin Lidlistä PSN kortti ihan tätä varten. Kokeilinkin jo vähän, itse peli sessiot saa odottaa, mulla on Ariakin vielä kesken edellisestä kollektionista.

Haunted Castle oli yllättävä lisä, meikä tietty kuoli ekaan pomoon 

[Q]

Onnittelut Switchin ja  PS5:n omistajille.  Dominus Collection käsittää kaikki DS:n Castlevaniat sekä Haunted Castlen uusintaversion.

Tämä on julkaistu myös PC:lle. Vaati näköjään 8 gigaa rammia.

Haunted Castle uudelleenversiointeineen on melkein kiinnostavin osa tästä paketista. Kurt Kalata jo pohti, että saadaanko seuraavaksi MSX:n Vampire Killerin uusintaversio ulos.

[Ananaz]

Tähän julkaisuun on tehty aika paljon muutoksia englanninkieliseen käännökseen, ainakin Dawn of Sorrow'n kohdalla. Kummallista kyllä, muutokset vaihtelevat selvistä korjauksista ja tarkennuksista kokonaan uusiin virheisiin ja paikoin epätarkempiin käännöksiin.

Itse aloitin kokoelman pelaamisen Portrait of Ruinista ja vaikka alkuperäinen versio ei enää kovin hyvin muistissa olekaan, huomasin ainakin, että tässä versiossa Jonathanille on annettu melko pöljä "No problemo" hokema, jota sitäkin käytetään aika umpimähkäisesti vain toisinaan.

Jännä nähdä onko Order of Ecclesiaan tehty huomattavia muutoksia.