Harmony of Dissonance 5 vuotias ensi sunnuntaina

[venzetti]

Yksi suurimmista Castlevania -seikkailuista näki päivänvalon kohta viisi vuotta sitten! Eeppisen juonensa lisäksi peli tarjosi korvia hivelevän ääniraidan, jonka vertaista ei sarjassa ole tähän päivään asti nähty. Kerrankin pääsimme nauttimaan sarjassa jostain paremmasta, ennen kuin Yamane palautti fanit maan pinnalle Aria of Sorrowissa runnomalla taas nuottinsa pelikasettiin.

Mitä sinä muistat julkaisusta? Ostitko pelin heti - vai vasta vähän myöhemmin? Onko peli vielä kokematta - ja uskomattomat hahmot tapaamatta? Vai pelailitko pelin kenties vasta myöhemmin käyttäen häpeällisiä menetelmiä?

[Maria]

Taisimpa olla Texasissa kun kyseinen peli julkaistiin, ja ostettiin se Best Buy:sta koska Gamestop pyysi kovempaa hintaa. Pelailin läpi ja sain huonomman lopun koska en koskaan löytänyt viimeistä ruumiinosaa. Se löytyi vasta myöhemmin pelatessa.

Omistuksessa on myös Double Pack, joten käytännössä omistan pelin kahteen kertaan. 

...Äänestyksessä valitsen vaihtoehdon "tällä järkyttäisi Vaanijafoorumin poikia kivasti..."

[Peklo]

No jos jotenkin pitää juhlistaa, niin saa tuo parin päivän takainen läpipeluu kelvata ennakkojuhlinnaksi. Voisihan sitä vetää taas boss rush Simonilla läpi, että pääsisi nauttimaan historian parhaasta fanservusta jälleen kerran.

Pelihän on oikein mainio Cassu, vaikka jakaakin mielipiteet melko jyrkästi. Vaikeustaso päin helvettiä, mutta ne näkymät, oi että. Ei oikein taida löytyä paljon jotain Chapel of Dissonancen -tasoista muista GBA-vanioista. Musiikki on myös aliarvostettua, Soshiro Hokkain kappaleet ovat osaltaan erinomaisia, ja vähintään omalaatuisia sävellyksiä. Sama jatkui Ariassa, jossa miehen muutamat raidat erottuivat edukseen Yamanen pääosin tasapaksusta musiikista (toki joku Ruined Castle Corridor rokkaa lähes aina). Kuitenkin, saisi herra tehdä jonkinmoisen paluun Vanioihin.

Peliä pelasin vuosia sitten ensimmäistä kertaa Xboxini GBA-emulaattorilla, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli varmaan huonoin mahdollinen tapa tutustua peliin. En mennyt läpi kuitenkaan. Sitten ostin tuon Double Packin kun se ilmestyi, ja sen kauttahan Harmony on vedetty jo lukemattomia kertoja läpi.

[A-Yty]

Voisin yrittää katsella pelin aitona itselleni 

[Q]

Tilasin tekeleen heti julkaisussa Lan-Kwei -nimisestä nettikaupasta, ja pelasin japsiversion läpi tulostamillani käännöksillä. Syksymmällä myin valitettavasti kaikki GBA-rojut pois enkä ole sen jälkeen peliä kunnolla pelannut. Pelikokemuksena HoD oli paikoin viihdyttävä, paikoin puuduttava ja turhauttava, kun välillä sai moneen kertaan tarkistaa kummassa linnassa sijaitsee. Grafiikka oli tietysti upeaa. Parjattu soundtrack olisi varmasti toiminut parempilaatuisena - kokeellinen tavara ei ole GBA:lla oikein kotonaan.

[Saeba]

Tilasin tekeleen heti julkaisussa Lan-Kwei -nimisestä nettikaupasta, ja pelasin japsiversion läpi tulostamillani käännöksillä. Syksymmällä myin valitettavasti kaikki GBA-rojut pois enkä ole sen jälkeen peliä kunnolla pelannut. Pelikokemuksena HoD oli paikoin viihdyttävä, paikoin puuduttava ja turhauttava, kun välillä sai moneen kertaan tarkistaa kummassa linnassa sijaitsee. Grafiikka oli tietysti upeaa. Parjattu soundtrack olisi varmasti toiminut parempilaatuisena - kokeellinen tavara ei ole GBA:lla oikein kotonaan.

Eikös Harmonya oltu alunperin tekemässä PS2:lle? Taitaa osittain siitä johtua tuo soundtrackin rujous. Nimittäin jos biisit tehtiin suoraan cd-tasoisiksi, mutta ne pitikin sitten äkkiä kääntää gba:lle, niin itse äänenlaatu kärsi. Ja sävellyksinä ne voisikin toimia paremmin CD-laatuisina, koska ovat hieman erikoisempia. Ja totta kai myös syynä on se että graafikoiden ollessa komeita ei jäänyt tilaa hyville soundeille (tosin jostain syystä Justen sprite on ruma). Ariassa saatiin sitten parempi tasapaino aikaiseksi.

[Peklo]

Eikös Harmonya oltu alunperin tekemässä PS2:lle?

Päätön huhu, jolla ei ole mitään perua mistään suunnasta. Edes IGA ei tiedä mistä se lähti liikkeelle. ). Mutta on Hokkain sävelkorva kohdallaan, varsinkin välinäytöksissä. Tai ne standout trackit, kuten Successor of Fate. Bossitilutus on järkyttävä.

[A-Yty]

Harmonyn perusmelodiat ovat ihan kelvollisia, mutta laadultaan melkein NES-tasoa. Kaippa tämä johtuu siitä, että kaikki tehot pistettiin grafiikkaan.

[Maria]

Harmony tuntuu olevan porukan eniten haukkuma GBA-CV, mitä olen joskus mielipiteitä Tyrmästä etc. lueskellut. Aivan suotta. Toki ne musat oli hieman NES-tyyliä mutta sekös pelistä muka tekee huonon?

[Q]

Toki ne musat oli hieman NES-tyyliä mutta sekös pelistä muka tekee huonon?

Mikä pelistä tekee sitten hyvän?

[venzetti]

Harmony tuntuu olevan porukan eniten haukkuma GBA-CV, mitä olen joskus mielipiteitä Tyrmästä etc. lueskellut. Aivan suotta. Toki ne musat oli hieman NES-tyyliä mutta sekös pelistä muka tekee huonon?

Castlevaniassa täytyisi olla hyvä kenttädesign ja äänimaailma. Harmonyssa ei ole kumpaakaan. Kenttädesign on itseään toistava, tylsä ja vielä jotenkin onnistuivat saamaan siitä sekavan tuolla kaksoislinnatouhullaan, koska eivät jaksaneet tehdä toiseen osioon tarpeeksi muutoksia. Musiikit on suurimmaksi osaksi aneemista pimputusta - ihan sama kuulostaisiko paremmalta jollain megalaadulla, mitä myös epäilen. Ne muutamat ihan hyvät kappaleet (Chapel) eivät nekään vedä vertoja sarjan aiempien osien kappaleille. Juonikin on olemattomine hahmoineen jopa Castlevaniaksi todella surkea.

Kyllähän tuon nyt silti ihan mielellään pelasi silloin kun ilmestyi.

[Maria]

Sanotaan vaikka grafiikat. Eihän se nyt mikään SotN ole, mutta nättejä yksityiskohtia riittää. Kenttäsuunnittelu on joskus toki aika tympeä mutta se ei taida olla mitään uutta CV peleissä.

Juoni oli sellainen klassinen. Jos sallitaan vertaus siihen iänikuiseen SotN:ään... ...Siinäkös on jotenkin mahtava juoni?

Peliarvostelijat muistaakseni tykkäsivät Harmonysta aikoinaan aika lailla verrattuna uudempiin.

Eihän Harmony nyt mikään maailman paras CV ole, mutta ei niin huonokaan mitä aina väitetään.

[A-Yty]

Cassuhan ei ole kai ollut ainakaan käännösten mukaan koskaan erityisen tarinakeskeinen, mutta vähän laiskanpuoleista oli jättää selittämättä esimerkiksi mistä Dracun poltetut ruumiinosat pulpahtivat esiin. Ja toistan mainitun kritiikin kenttäsuunnitteluun. Oli aivan liian selkeää toistoa SotNista tehdä kaksoislinnat (joiden välillä kulkeminen oli ajoittain hiukan sekavaa) tutkittavaksi.

[venzetti]

Sanotaan vaikka grafiikat. Eihän se nyt mikään SotN ole, mutta nättejä yksityiskohtia riittää. Kenttäsuunnittelu on joskus toki aika tympeä mutta se ei taida olla mitään uutta CV peleissä.

Graffat oli kyllä oikein jees GBA-peliksi.

Peliarvostelijat muistaakseni tykkäsivät Harmonysta aikoinaan aika lailla verrattuna uudempiin.

Joo, samoin kuin muistakin GBA:n Castlevanioista. Kyllähän nuo Cassut ovat kuitenkin GBA:n pelitarjonnan kirkkaimpia tähtiä.

[Q]

Itse jouduin aikoinaan keskeyttämään ensimmäisen pelikerran Marble Galleryyn (tjsp), kun alkoi päätä särkemään. Pelasin kuulokkeilla.