Arvostan. Lämpimästi tervetuloa foorumille

Olen itse monesti pohtinut syvää pureutumista kaikkiin mahdollisiin porttauksiin Vanioista. Ensimmäisestä Castlevaniasta niitä taitaakin riittää enemmän kuin mistään muusta sarjan osasta.

Näköjään jo vuonna 2009 tullut rekisteröidyttyä foorumille, joten tehdääs nyt Castlevanian 40-vuotisen taipaleen kunniaksi ensimmäinen postauskin;

Castlevania (Commodore 64, 1990)



Kyseessä on siis kanadalaisen Unlimited Software Inc:in tekemä porttaus Castlevanian NES-versiosta. Toimeksianto pelin porttaamiselle tuli Konami USA:lta samassa aallossa kuin esim. Turtlesin ja Metal Gearin porttaaminen länsimaissa suosituille kotitietokoneille. Kai siellä joku laskeskeli, että tämä on kannattavaa vielä vuonna 1990, vaikka konsolijulkaisusta oli jo aikaa.

Tekijätiimi:



Porttaus on C64:n rajoitukset huomioiden melko onnistunut, vaikkei tästä versiosta mitään klassikkoa tullutkaan. Ainoa mielestäni epäonnistunut osa-alue ovat pelin musiikit, jotka ovat jostain syystä varsin epävireiset, vaikka juuri äänimaailmaltaan Commodore pääsisi helposti NES:in edelle.

Heti alkuruudun yhteydessä on hieno hautausmaakuva, jota ei NES-versiosta löydy.



Muuten peli näyttää aika hyvin esikuvaltaan, toki grafiikka on vähän pökkelömpää ja värimaailma paletista johtuen erilainen.



Commodoressa on vain yksi toimintanäppäin, joten ruoskaa ja erikoisasetta käytetään samasta näppäimestä, erikoisase aktivoituu näppäintä pitempään painettaessa. Hyppy on joystickista ylöspäin, itse tosin pelasin osan kentistä padiohjaimella, jossa ylöspäinsuunta on kytketty rinnan erilliseen toimintanäppäimeen.

Vaikeustaso on kontrolleista johtuen kova, varsinkin erikoisaseen hallinta on hankalaa. Lisäksi vihollisten liikeradat ja spawnaamiset poikkeavat NES-versiosta, joten tututkin kohdat on opeteltava uudestaan. Ja NES-versiosta poiketen tässä on ihan kunnon tallennusmahdollisuus, koska peli julkaistiin alunperin levykeversiona.

Ilman tätä ruutua olisi kyllä jäänyt iteltä läpäisemättä:



Pisteetkin jäävät kivasti muistiin:



Oikeastaan kaikki on paljon tai todella paljon vaikeampaa kuin NES-versiossa. Ensin Frankensteinia edeltävä maanalainen järvi tuotti tuskaa. Pari iltaa meni siinä kentässä tuskaillessa.

Sitten vitoskenttä ja Kuolema. Voi poijjaat, tästä puuttuu kokonaan se stunlockin mahdollistava taso ja sirpit ovat aggressiivisempia. Tämän parissa taisi mennä kolme iltaa, kunnes lopulta osui hyvä moodi päälle, muutama onnistunut väistö ja ah onnea, sirpistä tipahti näkymättömyysjuoma - ja sitten niin pirusti ruoska laulamaan. Kuolema voitettu.

Noin 10-20h pelaamisen jälkeen edessä oli enää viimeinen kenttä, mutta Draculalla kuollessa Game Over heitti tässä versiossa koko kentän alkuun eikä vain portaiden juurelle. Auts.

Dracula itsessään oli helpompi kuin NES:illä, mutta loppuperkele puolestaan huomattavasti vaikeampi. Ristillä kaatui sekin kuitenkin lopulta.

Kuvia ja spoilereita pelin lopusta:

Jännittää.



Itse verenimijä.



Ja peljättävä loppumörkö.



Ohi on.



Nähdään 100 vuoden kuluttua!



On tämä varmaan perus retropelaajalle liian karu kokemus, mutta itelle vanhana Commodore-jääränä iski ihan täysillä. Hyvä peli!

Loppuun vielä vähän musiikkia. Nauttikaa.

Mihin C64 olisi kyennyt:


Ja mitä me saatiin:

Uusi traileri: https://www.youtube.com/watch?v=wioDhevSSU4

Tässä olisi ollut ihan hyvä paikka käyttää myös jotain kappaletta Dracula's Cursen ääniraidalta. Saas nähdä, onko niitä itse pelissä hyödynnetty (ainakaan tähänastisten pelivideoiden perusteella ei), tai onko ylipäätään mukana muitakin elementtejä kyseisestä pelistä kuin viittauksia hahmoihin.

Trevorin roolia ei ole tähän mennessä juuri tuotu esiin, vaikka hänkin saapuu Pariisiin tilannetta ihmettelemään. Alkuvaiheen Fallen-pomolla vaikuttaa olevan tarinassa jonkin sortin rooli.

Peliympäristöt ovat hienon näköisiä, ja mielellään näkisi niissä myös vähän rauhallisempaa tunnelmointia jatkuvan mäiskeen ja räjähtävän toiminnan vastapainona.

Pokémon Alpha Sapphire on tuntien mukaan eniten pelaamani peli. Yksi parhaista kuitenkin mikä tulee mieleen on Zero Escape: Virtue's Last Reward. Kaikki 3 sarjan peliä on hyviä visual novel/seikkailupelejä.

Mulla on alkuperäinen coral pink 3DS ja valkoinen New Nintendo 3DS (ei XL) jossa Japanista ostetut Animal Crossing Home Designer-kuoret. Tämä konsoli oli 10 vuotta sitten kovassa käytössä kun opiskelin siellä. Molemmat konsolit on eshopin kuoleman jälkeen soft-modattu mutta jäänyt 3DS:n pelaaminen tosi vähälle.

Ja nythän on tosiaan Ayn Thor ja muita android-pohjaisia dual screen-laitteita jotka pystyy jo aika hyvin replikoimaan 3DS:n erikoisuuksia, mutta alkuperäinen on tietty alkuperäinen! Kovissa hinnoissa on laitteet nykyään.

Quote from: A-Yty on 27 July 2026, 21:26Millainen muuten Vaanijoilla oli ensikosketus SotNiin?

Itselleni se oli ensimmäinen pelaamani Metroidvania ja alustana oli Playstation. En muista olinko varsinaisesti kokenut pelistä erityistä suitsutusta, mutta ainakaan mieleni ei ollut vielä marinoitunut lukuisilla eri tahoilla listaamassa se parhaaksi Castlevaniaksi. Olin sikälikin siis onnekkaassa asemassa, että saatoin muodostaa mielipiteeni siitä melko itsenäisesti.

Ensimmäiset testailut taisivat olla Bleemin avulla PC:llä, varsinainen läpipeluu-urakka sitten PlayStationilla. Vuosituhat oli tässä kohtaa jo vaihtunut. Peli ei tosiaan tainnut aikoinaan kovin vahvasti olla missään esillä, mutta sen muistan, että SuperPowerissa eräs lukija otti kantaa siihen kuinka kaksiulotteiset pelitkin vielä toimivat, ja hehkutti tuntikausia viettämäänsä aikaa Draculan linnassa. Teksti julkaistiin vieläpä kuvan kanssa.

Millainen muuten Vaanijoilla oli ensikosketus SotNiin?

Itselleni se oli ensimmäinen pelaamani Metroidvania ja alustana oli Playstation. En muista olinko varsinaisesti kokenut pelistä erityistä suitsutusta, mutta ainakaan mieleni ei ollut vielä marinoitunut lukuisilla eri tahoilla listaamassa se parhaaksi Castlevaniaksi. Olin sikälikin siis onnekkaassa asemassa, että saatoin muodostaa mielipiteeni siitä melko itsenäisesti.

Huolimatta nimestään Japanin ulkopuolella (siellä kulki nimellä Akumajō Dracula (悪魔城ドラキュラ), kyseessä on tietenkin aivan täysiverinen Castlevania ja yksi lukuisista ensimmäisen Castlevanian uusintaversioista. Muistan eräästä ketjusta vuosien takaa Tyrmäfoorumilta semmoisen veikeän allekirjoituksen joltakulta, että Haunted Castle on Simon's Questin tarinallinen laajennus 

Haunted Castlen johtava suunnittelija Masaaki Kukino on tuumaillut, että HC oli alun perin tarkoitus olla aivan oma pelinsä, mutta se uudelleennimettiin näin ikään Castlevanian jo saavuttaman tunnettavuuden takia. Mikä saa minut pohtimaan, että arvatenkin siis Bloody Tears lisättiin ääniraitaan tämän päätöksen jälkeen.

Itse olen läpäissyt HC:n sekä emulaattorilla että maksullisena uudelleenjulkaisuna, joista viimeisin on Dominus Collectionissa bonuksena. Aivan ensimmäistä kertaa se julkaistiin millekään muulle alustalle 2006 kun Hamster Corporation sisällytti sen Oretachi Gēsen Zoku -sarjaansa, vain Japanissa. Kyseiset levyt ovat nykypäivänä vissiin aikamoisissa hinnoissa. 

Voitaneen melkoisella varmuudella sanoa, että tämä ankaraksi kolikkosyöpöksi suunniteltu hallikone on ehdottomasti vaikein Castlevania joka tätä viestiä ruoskiessa on julkaistu. HC:n vaikeustaso on aika HC enkä usko ennen kuin näen, että kukaan missään ikinä on läpäissyt sen ihan oikeasti sellaisenaan.

Tällä haavaa - kun en ole vielä aivan kaikkia Castlevania-kolikkopelejä päässyt läpäisemään, pidän sitä brutaalista vaikeudestaan huolimatta parhaana niiden joukossa. Vs. Castlevania kun ei oikein ole juuri juuri muuta kuin NES-Castlevania kolikkoversiona ja Castlevania: The Arcadea en ole vielä virittänyt pelauskuntoon.

Quote from: A-Yty on 17 December 2008, 01:15Alucardin hahmomalli rokkasi. Ymmärän toki että jos ensimmäinen kokemus Allusta oli SotN:issa ensinnä esiin tuotu Kojiman bishielook, niin Cursen tyyli voi vaikuttaa karulta. Omasta mielestäni se on pirun hieno  <!-- s8) --><!-- s:[ -->

Onko tälle näkemykselleni symppaajia? 

Olen sitä mieltä, että Allun tapauksessa voitaisiin joskus kokeilla palata tähän joskus. Onhan näin tehty Draculallekin: vaikka SotNissa esitelty ulkonäkö on Draculallakin nykyään yleisin, ainakin Portrait Of Ruinissa palattiin takaisin Bela Lugosi -tyyliin.

Ei olisi pakko jäljentää CV3:n mallia aivan täysin, mutta tuommoinen vähän yksinkertaisempi ja karumpi tyyli olisi ihan virkistävää vaihtelua. Allun ei ole pakko aina olla nätti hulmuavine hiuksineen ja aristokraattikuteineen.

Quote from: Graham on 15 December 2009, 21:43Okei. En tiennytkään, että joillakin peliyhtiöillä on tapana käyttää erillisiä julkaisuyrityksiä, mikäli eivät itse halua sitä hoitaa. Nintendon peleissä kun julkaisijana on yleensä aina toiminut joko pelin tehnyt yritys tai sitten Nintendo.

Syy tälle on siinä, että tuohon aikaan Nintendo rajoitti paljonko yksi pelitalo sai julkaista NESille vuosittain. Konamin ratkaisu oli perustaa bulvaanifirmat Ultra Games Pohjois-Amerikkaan ja Palcom Eurooppaan, joiden kautta julkaista enemmän kun Nintendon asettama viiden kappaleen raja tuli vastaan.

Mainitsen tämän siksi ja toistan edellä mainittua, että ennen kuin tarkistin asian tätä ennen, luulin itse, että käytäntö johtui jostain laista, mutta syy olikin Nintendon itse asettamassa säännössä.

Draculan haastattelu Michael Guinnin alias Michael G:n välittämänä. Osuvasti hän ottaa kantaa myös siihen, että joskus Michael Gough on sekoitettu häneen Michael G:nä.