Viimeisin Castlevania-pelikokemus

[Zilverfang]

Näköjään jo vuonna 2009 tullut rekisteröidyttyä foorumille, joten tehdääs nyt Castlevanian 40-vuotisen taipaleen kunniaksi ensimmäinen postauskin;

Castlevania (Commodore 64, 1990)



Kyseessä on siis kanadalaisen Unlimited Software Inc:in tekemä porttaus Castlevanian NES-versiosta. Toimeksianto pelin porttaamiselle tuli Konami USA:lta samassa aallossa kuin esim. Turtlesin ja Metal Gearin porttaaminen länsimaissa suosituille kotitietokoneille. Kai siellä joku laskeskeli, että tämä on kannattavaa vielä vuonna 1990, vaikka konsolijulkaisusta oli jo aikaa.

Tekijätiimi:



Porttaus on C64:n rajoitukset huomioiden melko onnistunut, vaikkei tästä versiosta mitään klassikkoa tullutkaan. Ainoa mielestäni epäonnistunut osa-alue ovat pelin musiikit, jotka ovat jostain syystä varsin epävireiset, vaikka juuri äänimaailmaltaan Commodore pääsisi helposti NES:in edelle.

Heti alkuruudun yhteydessä on hieno hautausmaakuva, jota ei NES-versiosta löydy.



Muuten peli näyttää aika hyvin esikuvaltaan, toki grafiikka on vähän pökkelömpää ja värimaailma paletista johtuen erilainen.



Commodoressa on vain yksi toimintanäppäin, joten ruoskaa ja erikoisasetta käytetään samasta näppäimestä, erikoisase aktivoituu näppäintä pitempään painettaessa. Hyppy on joystickista ylöspäin, itse tosin pelasin osan kentistä padiohjaimella, jossa ylöspäinsuunta on kytketty rinnan erilliseen toimintanäppäimeen.

Vaikeustaso on kontrolleista johtuen kova, varsinkin erikoisaseen hallinta on hankalaa. Lisäksi vihollisten liikeradat ja spawnaamiset poikkeavat NES-versiosta, joten tututkin kohdat on opeteltava uudestaan. Ja NES-versiosta poiketen tässä on ihan kunnon tallennusmahdollisuus, koska peli julkaistiin alunperin levykeversiona.

Ilman tätä ruutua olisi kyllä jäänyt iteltä läpäisemättä:



Pisteetkin jäävät kivasti muistiin:



Oikeastaan kaikki on paljon tai todella paljon vaikeampaa kuin NES-versiossa. Ensin Frankensteinia edeltävä maanalainen järvi tuotti tuskaa. Pari iltaa meni siinä kentässä tuskaillessa.

Sitten vitoskenttä ja Kuolema. Voi poijjaat, tästä puuttuu kokonaan se stunlockin mahdollistava taso ja sirpit ovat aggressiivisempia. Tämän parissa taisi mennä kolme iltaa, kunnes lopulta osui hyvä moodi päälle, muutama onnistunut väistö ja ah onnea, sirpistä tipahti näkymättömyysjuoma - ja sitten niin pirusti ruoska laulamaan. Kuolema voitettu.

Noin 10-20h pelaamisen jälkeen edessä oli enää viimeinen kenttä, mutta Draculalla kuollessa Game Over heitti tässä versiossa koko kentän alkuun eikä vain portaiden juurelle. Auts.

Dracula itsessään oli helpompi kuin NES:illä, mutta loppuperkele puolestaan huomattavasti vaikeampi. Ristillä kaatui sekin kuitenkin lopulta.

Kuvia ja spoilereita pelin lopusta:

Jännittää.



Itse verenimijä.



Ja peljättävä loppumörkö.



Ohi on.



Nähdään 100 vuoden kuluttua!



On tämä varmaan perus retropelaajalle liian karu kokemus, mutta itelle vanhana Commodore-jääränä iski ihan täysillä. Hyvä peli!

Loppuun vielä vähän musiikkia. Nauttikaa.

Mihin C64 olisi kyennyt:

Ja mitä me saatiin:

[A-Yty]

Arvostan. Lämpimästi tervetuloa foorumille

Olen itse monesti pohtinut syvää pureutumista kaikkiin mahdollisiin porttauksiin Vanioista. Ensimmäisestä Castlevaniasta niitä taitaakin riittää enemmän kuin mistään muusta sarjan osasta.

[Zilverfang]

Castlevania (Amiga, 1990)



Olipas kauhistuttava peli – eikä siis silleen castlevanialaisittain hyvällä tavalla, vaan ihan muista syistä. 

Commodore 64- ja MS-DOS-versioista poiketen tämän Amiga-porttauksen teki Konamin tilauksesta unkarilainen Novotrade International vuonna 1990. Ja oikeastaan kaikki on sössitty ihan huolella, vaikka peli kehitettiin vain muutaman sadan kilometrin päässä tosimaailman Transilvaniasta.

Heti alkuruudun jälkeen ruudulle ilmestyy joku ihme tonttu tekemään taikojaan. Mene pois minun Castlevaniastani, tahdon zombeja ja luurankoja! 



Tekijätiimi:



Varsinkin Simonin ohjattavuus on pielessä, kontrollit vastaavat ihme viiveellä ja osuman jälkeen Simon jää hetkeksi vilkkumaan, jolloin vähäinenkin kontrollin tunne on tiessään. Lisäksi viholliset liikkuvat huomattavasti nopeammin kuin NES:illä.

Ainoa ihan ok osa-alue pelissä ovat musiikit, vaikka nekin ovat varsin outoja sovituksia tutuista kappaleista ja soivat kaiken lisäksi väärissä kentissä.

Kuvakaappauksissa peli näyttää paikoitellen ihan kivalta, varsinkin tästä Frankenstein-kentän maanalaisesta järvestä pidin visuaalisesti, mutta heti kun pelin näkee liikkeessä, häviää tämä harha-ajatus välittömästi mielestä.



Kaikki tutut kentät ja pomotaistelut löytyvät pelistä, mutta jostakin syystä peli on yhtä pastellisävyjen ilotulitusta.



Pelasin pelin läpi ilman huijauksia tai save stateja pelin sisäistä tallennusmekanismia käyttäen, vaikka se olikin varsin kryptinen ja toimintaperiaatteeltaan todella salakavala. Tallennuspaikkoja on vain yksi ja tallentaa voi missä kohdassa tahansa painamalla näppäimistöstä Ctrl+S. Continuen jälkeen peli jatkuu viimeisimmästä saavutetusta checkpointista (ei siis välttämättä koko kentän alusta, vaan niistä kohdista, joissa on ovi ja peli on ladannut seuraavan alueen).



Tallentamisessa piilee kuitenkin suuri vaara, koska tallennus muistaa myös jäljellä olleet elämät, HP-palkin ja ajan. Jos siis menee tallentamaan vaikkapa viimeisellä elämällä ja kentän läpäisyyn nähden liian vähällä jäljellä olevalla ajalla, palaa peli aina Continuen jälkeen samaan tilanteeseen ja peli on tavallaan "softlockissa", eli kenttää ei voi mitenkään läpäistä. Siinä kohdassa ei auta kuin aloittaa aivan alusta. 

Tallentaa kannattaa siis vain sellaisissa tilanteissa, kun elämiä ja aikaa on reippaasti ja seinäkinkku jossakin lähellä.

Harmillisesti lopputaistelua kuvaamaan asettamastani kamerasta loppui akku juuri ennen kuin sain tehtyä varsinaisen läpäisyvedon, mutta tässä pieni videopätkä taistelusta. Netistä löytyvät läpäisyt taitavat olla pitkälti tehtyjä lisäaseiden kera, ite vetelin Draculasta ja loppumöröstä ilmat pihalle pelkällä ruoskalla.

Kuvia ja spoilereita pelin lopusta:

Draculaa vastaan taistelin yhteensä ehkä jonkun 5h.



Siinä kolmannen tunnin kohdalla alkoi hahmottua sellainen strategia, jolla pääsin jo aika usein varsinaiselle loppumörölle, mutta usein ihan henkitoreissani.



Mutta tuntien taistelun jälkeen piiskasin "hamsterista" ilmat pihalle.



Lopputekstejä ei ole. Vain Draculan linna, joka pyyhkiytyy olemattomiin...



...ja rauha on taas hetkeksi palannut Transilvaniaan.



Helposti vaikein koskaan voittamani lopputaistelu missään videopelissä.

En oikein vieläkään meinaa uskoa, että pelasin tämän tosiaan läpi. Jossakin oli vaikeustasoa kuvattu termillä Difficulty: Nightmare.

Huh-huh.

[A-Yty]

Muistan erilaisia värikkäitä nimikkeitä tuolle Dracun toiselle olomuodolle Amiga-versiossa ja "hamsteri" on tähän mennessä niistä osuvin 

Tämä on hyvää kontsaa. Mukava seurata, että joku otti härkää sarvista ja alkoi pelata läpi Vanian eri versioita 

[Q]

Kunnioitettava suoritus. Joskus kun tuota Amiga-käännöstä tuli testattua ja arvioituakin, niin eipä tosiaan kovin kummoiset vaikutelmat jääneet. Sinänsähän tässä oltiin varsin "alkulähteillä", kun Transilvaniakin on perinteisesti vahvasti unkarinkielistä (tai jos joltain kysyy, unkarilaista) aluetta.