Miten tutustuit Castlevaniaan?

[A-Yty]

Itse asiassa vasta tänä kesänä Super Castlevanian ROM- tiedoston      muodossa.

Hyvä valinta ja tervetuloa.

Tuntuu, että aivan liian monet ovat aloittaneet SotN:illa. Omasta mielestäni SCV4 on paras vanhan koulukunnan Vania.

[Kultamuna Classic]

Meikäläinen tutstui Simon`s Questillä 15v. sitten, kun sain kaverilta lainaksi.  Sain vasta viime vuonna ostettua itse pelin!  Mutta siis romina sitten siinä välissä on tullut tahkottua sitäkin.

Ensimmäinen oma Cassuni oli CVIII.

[Rachel]

Minun pitää ihan miettiä tätä. En enää muista miten innostuin Castlevaniasta...

Kun olin pieni, kaverilla oli Castlevania III ja sitä pelattiin, mutta sitten en moneen vuoteen pelannut mitään Castlevania-peliä. Super Castlevania kyllä vähän kiinnosti, mutta kun sen ikäisenä ei ollut peljon mahdollisuuksia/rahaa ostella pelejä, niin sitten tuli pyydettyä lahaksi muita pelejä. Symphony of the Nightin aikoihin olin taas tosi nirso pelien suhteen ja kun vertailin pelilehdissä sen grafiikkaa CV4:seen, tulin jotenkin siihen tulokseen ettei SotNin grafiikka näytä minusta yhtä kivalta kuin Super Castlevanian.   Keväällä 2003 sitten huutonettiin tuli myyntiin pari SotNia ja onnistuin ostamaan sen sieltä. Kyllä oli mahtavaa vihdoin päästä pelaamaan kauan himoitsemaansa peliä! ^^ SotNin ostoruljanssista voisi kyllä kirjoittaa ihan oman juttunsa, mutta nyt en jaksa tällä kertaa. Sen jälkeen olen ostanut vielä Harmony of Dissonancen. Muita Castlevanioita en ole kerennyt hankkimaan kun pitäisihän ne ostamisen lisäksi vielä ehtiä pelaamaan läpi. Tässä tämä Castlevania tarina minun osaltani.

[A-Yty]

Castlevania Nipa Kasille mulle tuotiin tuliaisena ulkomailta kun olin siinä kuutisen vanha. Internetin aukeamisen myötä varsinainen harrastus lähti käyntiin vasta vuosituhannen alussa törmättyäni Kurtin Tyrmään. Itse pelejä rupesin haalimaan vasta sen jälkeen kun hakukone liversi ilouutisen Linnavaanijat-sivuston luomisesta.   Tuohon aikaan kokoelmani käsitti  CV:n ja Simon's Questin.

[D. Brando]

Pyyhitäänpäs pölyt tästäkin aiheesta.

Vuoden 2005 kesällä pelasin ensimmäistä kertaa Super Castlevania IV:ää. Jo alkuvalikko kertoi
pelistä pelkkää hyvää ja kun ensimmäistä kertaa kuulin Simon's Themen jäin samantien koukkuun.
Peli mentiin läpi sinä samaisena päivänä ja lisää oli saatava. Kokeilin Vampire's Kissiä joka oli selvästi
SCIV:tä heikompi esitys mutta hyvä peli siitä huolimatta. Sitten eksyin nettiin katsomaan lisää tietoa
Castlevanioista ja sain tietää ettei kyse olekaan mistään lyhyestä pelisarjasta. Siitä lähtien olenkin
vaaninut vaikka minkälaisissa linnoissa. 

[Turmio]

Itse tutuistuin pelisarjaan vähän vahingossa noin puolisen vuotta sitten. En tiedä kuinka moni teistä on kuullut Let's Play videoista jotka ovat kohtalaisen suosittuja Youtubessa ja muilla videohosting sivustoilla. No päätin lähteä kyseiseen hommaan mukaan jollain sattumanvaraisella pelillä. Mikäs se sattuikaan olemaan? Super Castlevania 4. Huomasin pian että olen SURKEA tasohyppely peleissä (nuorena olin ilmeisesti parempi..mikä lie sormet jähmettänyt). Videoista tuli pelkkää kiroilua ja pelin haukkumista .

Että sellainen tarina minulla. Toivottavasti ette tuomitse minua kun haukuin niin pahasti Castlevania 4 noissa videoissa. Itseasiassa viimeisessä videossa sanonkin että peli on hyvä mutta vain liian vaikea minunlaiselleni tumpelolle ^^. Castleroid pelit ovat enemmän minun makuuni.

[Q]

Tervetuloa.

Vanhat Castlevaniat vaativat kyllä sen verran kärsivällisyyttä, että sarjaan tutustuville niitä ei ehkä ensimmäisenä suosittelisi. Jatkuvastihan noissa täytyy olla tarkkana ja tiukimmat kohdat verottavat helposti useamman kuoleman kunnes tajuaa miten kohdasta voi edetä. Toisaalta pelisysteemin yksinkertaisuuden vuoksi ei kestä kauaa kunnes homman sisäistää. Varsinkin lisäaseilla on paikoin niin suuri merkitys, että pelkällä ruoskalla vaikeaksi osoittautunut loppupahis kaatuukin bumerangien tai pyhän veden avulla sekunnissa.

Mutta hienoa että löysit sarjan uudelleen astetta letkeämpien Castleroidien muodossa.

[Venetkoski]

Ensimmäinen Castlevaniahan se on. Sitä isäpuolen kanssa vuonna '98 pelattiin. Nyt alkoi taas into pelata vanhoja kunnon NES-pelejä. Pitkästä aikaa pääsin stage vitoseen aidossa Castlevaniassa  . Oli muuten vaikea se neljäs maa o_O

[Tunttis]

Simon's Questiin tutustuin aikoinaan kaverilla veikan kanssa, olisikohan ollut 97-99 aikana.  Sillon en tosin tiennyt pelin nimeä, ja veli vähän aikaan sitten  kertoikin että se oli "joku Castevania".  Muistin pelistä ne karut kaupungit, joten oli helppo yhdistää että se Castlevania oli Simon's Quest.

Monta monta vuotta myöhemmin, viime konsolisukupolven aikana tutustuin Lament of Innocencen demoon. Pidin demosta, mutta siihen se jäikin.
2006 vuoden jouluna sain sitten DS:n. Ja koska synttärit sattuvat olemaan 30.12, oli pian mietittävä jokin hyvä peli DS:lle. Selailin paikallisen pelikaupan (Megaswap) sivuilla DS-pelilistaa, ja huomasin "Castlevania: Dawn of Sorrow". Nimi Castlevania oli aika tuttu, ja päätin katsoa lisätietoja pelistä. Grafiikka oli erittäin näyttävän näköistä, ja oli pelille hyviä arvosanojakin tullut. Päätin sitten toivoa sitä lahjaksi, ja tulihan se paketista.
Ja siitä alkoi CV-fanitus.

[Kermakastikeritari]

Jotain paluun verrattavaa tänne. Kunnollinen tutustuminen sarjaan taisi tapahtua joskus ala-asteen loppupuolella GBA-emun ja Circle of the Moonin merkeissä, mutta olin tuota ennen tuttavilla hakannut joitakin NES-osia sarjasta liiemmin innostumatta. Aidon GBA:n hommasin myöhemmin (ihku SP Tribal Edition ), ja myöhemmin hommasin DS:n Dawn of Sorrowin vuoksi. Muihin osiin olen lähinnä perehtynyt emulaation ja lainaamisen avulla, mutta omistan aitoina tällä hetkellä Lamentin, Turskavanian, Dawnin, NES Classics Castlevanian ja Portraitin.

[Lepakk0]

Oma innostukseni sarjaa kohtaan alkoi kokeiltuani Aria Of Sorrowia Gba-emulla. Hienot grafiikat, loistavat musiikit, tarina ja hahmot tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ihastuin AoSiin.

Hommasin sitten viime kesänä DS:n ja etsiskelin jotain hyvää pelattavaa koneelle. Silmiini osui Castlevania: Dawn Of Sorrow. "Tuo on pakko saada", totesin. Soitin jok'ikiseen paikalliseen pelipuljuun ja ylipäätänsä sellasiin kauppoihin, joissa DS-pelejä myytiin ja kysyin pelin saatavuutta - ei ollut missään! Onnekseni peli löytyi loppujen lopuksi nettikaupasta, josta sitten tilasin pelin samantien. DoSista tuli suosikki-Cassuni, tietekin AoSin jälkeen, joka on edelleen se PARAS Castlevania minulle.

Myöhemmin luin juttua SotNista. Huomasin pelin saaneen huippuarvostelut ja mietin, että tuota on päästävä kokeilemaan. Meni monta vuotta ennen kuin pääsin oikeasti kokeilemaan SotNia (tosin vain sitä PSP-versiota). Oli se mahtava kokemus sekin.

[Saeba]

Vaikka aikanaan itellä oli NES ja sillä tuli tahkottua kaikennäköistä, niin Castlevaniat meni multa silloin kokonaan ohi. Nimi oli toki tuttu, mutta kun itellä ei ollut varaa ostella pelejä pahemmin ja kavereilta ei keneltäkään Cassua löytynyt, niin noihin ei tullut siis tutustuttua. Se oli vasta vuonna 2000, kun yhdellä kaverilla pääsi näkemään emulaattoreilla pelattuja Cassuja ja ihan kivoilta vaikuttivat.

Mutta kunnon fanitus lähti liikkeelle vasta kun satuin eräästä liikkeestä löytämään käytettynä Symphony of the Nightin. Muistin kuinka sitä oli kovasti kehuttu, ja päätin sen sitten itselleni ostaa. Sitä ostosta ei sitten tarvinnut katua, ja lämpimiä ovat muistot niiltä ajoilta 

[Graham]

Ensimmäisen kerran... Niin, siitä on jo ainakin kaksitoista vuotta. Olin käymässä joskus 1990-luvun puolivälissä serkkujeni luona, joilla oli melkoinen kokoelma Game Boy -pelejä. Yhtenä muiden joukossa peli, jota vanhempi heistä kutsui "Belmontiksi", ja nähtyäni ensin hänen pelaavan sitä päätin kokeilla itsekin. Tuo peli oli Castlevania II: Belmont's Revenge. Vähän aikaa pelattuani tulin siihen tulokseen, että peli oli aivan mahtava, ja oikeastaan olen sitä mieltä vieläkin. En sillä kertaa pelannut peliä kovinkaan pitkälle, mutta myöhemmin sain veljieni kanssa pelin lainaksi, jolloin paneuduin siihen ihan tosissaan. Siihen aikaan en tietenkään tiennyt muista Castlevanioista yhtään mitään, mutta jo tuolloin kiinnitin huomiota siihen, että pelin taustamusiikit ovat todella upean kuuloisia. Tänäkin päivänä Belmont's Revenge on mielestäni musiikillisesti koko pelisarjan paras, jos kokonaisuutta arvioidaan - Game Boyn rajoitetusta äänentoistosta huolimatta.

[Shaneon]

!Edit!: Aloin viime vuonna kiinostua Castlevaniasta kun näin tämän ensimmäisen osan Kaupassa GBA:lle. No, tietysti ostin sen ja pelailin, mutta oli niin huono, että pitihän se sitten jollekkin myydä. Pidin aika kauan taukoa, ja kun kuulin OoE:stä, innostukseni alkoi hieman nousemaan, ja odottelenkin innolla että se saapuisi tänne Suomeen. 

[-Zero-]

Hmm... En oo iha NES sukupolvee mutta varmaan tossa 2000 -luvun puolella kuiteski.. Muistelisin että pelasin jossai nuorisotalolla nelosta Super Nipalla.. Sitte varmaan emulaattorilla (olen syntinen) ensimmäisiä kolmea osaa.. Alko sitte kiinnostamaan sarja paljo enemmän ja nytte on Castlevania pelejä kaikilla muilla alustoilla paitsi kolmekuuskymppisellä.

Ja muuten, huomasin tossa et oon pitäny jonku n. vuoden taukoo täältä foorumeilta, että täällä taas