CVIII, raiskaten Qualtaghin prologia LV sivustolla ;)

[Kultamuna Classic]

Eli siteerasin Q:ta, editoiden raskaalla kädellä hänen prologiaan omia sairaita tarkoituksiani varten! Eli olen raiskaaja!

Niin joo, ja sitten arvostelin vikkelään pelin myös:

Retro-peliarvostelu
 


Castlevania III: Dracula`s Curse (Akumajou Densetsu:
Legend of Demon Castle) NES

Julkaisija: Konami/Palcom, julkaistu 10. Joulukuuta 1992 Suomessa

Kehittäjä: Konami  

Genre: 2D hypi, pompi & ruoski

(Käytetyt lyhenteet: Castlevania = CV)

Ah, klassinen Castlevania! Tuo monien retrohenkisten pelaajien graalin malja, vielä useamman henkilön eniten vihaama *?#â€?% yökköpeli!  Juuri niin, se peli jota jouduit tahkomaan sen yli sata kertaa, ja silti aina kuolit tiputtuasi pohjattomaan kuiluun! Nyt tarkoituksenani on muistella retro Castlevania-sarjan ehdotonta helmeä, Castlevania III: Dracula`s Cursea 8-bittiselle Nintendolle.

"Kuolemattoman Kreivi Vlad Tepes Draculian johtama, suurin koskaan kokoontunut pimeyden armeija on valmiina hautaaman ihmiskunnan kauhujen hautakammioon. Tämän merilohikäärmeistä, viiltäjäluurangoista ja elävien kuolleiden voimista koostuvan legioonan tuhoaminen tulee olemaan kaikkien aikojen suurin haaste maailman mahtavimmille sotureille.

Paikkasi historiassa on 100 vuotta ennen legendaarisen Simon Belmontin syntymää. Olet Trevor Belmont, Simon Belmontin isoisä, ja legendaarinen soturi. Pahuuden prinssi Vlad Tepes Dracula on nuori ja vahva sydämeltään, joten hänen aiheuttamansa pahuuden aallon lopettamiseksi tarvitaan muutakin kuin pelkkä tamminen vaarna ja risti!

Trevorilla on voima, jota ei ennen ole ihmissilmä kuunaan nähnyt - voima muuntua kolmeksi erilaiseksi hengeksi, joita ovat Grant DaNasty, raivokas aavepiraatti,- Sypha, mystinen noita ja Alucard, Draculan unohdettu poika. Trevor on luonnollisesti itsekin harjaantunut vampyyrintappaja, joten hänen taistelukirveensä, näkymättömyyden eliksiirinsä ja ennen kaikkea mystinen Vampyyrintappaja ruoskansa ovat vakava uhka tälle epäkuolleiden armeijalle!

Trevorin tärkeimpänä päämääränä on valita oikea kohtalon polku, ja läpäistä 15:a mahdollisesti loputtoman tuomion tason läpi, kuten Kummittelevan typerysten laivan, Vedenalaisen aaveiden kaupungin, Enneaikaisen kuoleman kellotornin ja Kirotun Draculan linnan! Koskaan ennen ei näin moni vaara ole yht’aikaisesti uhmannut yksittäistä Belmontin vampyyrintappajaklaanin jäsentä!"

Eli ehdottomasti kuuluisimman Vlad Tepes Draculian inkvisiittori Simon Belmontin isoisä Trevor Belmont, on tämän pelin pääosassa n.100 vuotta ennen Simonin ensimmäistä seikkailua pelissä nimeltään Castlevania.

Pelimekaniikka: Etene, ruoski tai kuole!  Eli lineaarisia 2D kenttiä halloweenmaisella teemalla lepakkojen, zombien, luurankojen ja ihmissusien valtakunnassa! Pelin tekee edeltäjistään erilaiseksi systeemi, jossa Trevor voi tosiaan muuntautua kolmeksi eri hengeksi, riippuen siitä kuinka pelaaja on valinnut etenemisreittinsä, ja kenen kanssa hän on ystävystynyt valitsemallaan reitillä. Pelissä on siis useampia reittejä mistä valita, ja Trevor tapaakin uusia tuttavuuksia riippuen siitä, mitä reittiä hän on päättänyt kulkea. Kaikkia kolmea henkitoveria on mahdoton tavata yhdellä pelikerralla, ja muutenkin Trevor pystyy pitämään seuranaan vain yhtä henkiolentoa joksi muuttua läpi seikkailun.

Peli tarjoaakin siis vähintään kolme erilaista tapaa läpäistä koko seikkailu, riippuen siitä minkä reitin pelaaja valitsee ja minkä henkitoverin hän päättää ottaa mukaansa. Grant DaNasty on akrobaatti, joka voi kiipeillä katoissa ja seinissä päästen paikkoihin, jonne muilla ei ole asiaa, mutta hän ei ole hyökätessään voimakas. Sypha Belnades on taasen sympaattinen maagineito, joka pystyy kärventämään jengiä ylivoimakkailla taioillaan, mutta hän on kuitenkin äärimmäisen haavoittuvainen. Draculan poika Alucard pystyy muuntautumaan lepakoksi ja lennellä minne tahtoo, mutta vain lyhyen ajan, ja hän on kohtuullisen käsi mitä taisteluun ylipäätänsä tulee. Trevor Belmont itse on joka paikan höylä, eikä hänen tarvitse edes hyväksyä ketään henkiolentoa mukaansa, jos hän ei niin tahdo. Luonnollisesti pelaajalle on henkiolennoista niin suuri apu, että väistämättä henkiolento tulee kyllä valittua aina.

Kentät pelissä ovat loistavan kekseliäitä ja tunnelmallisia, ja ne aiheuttavat ihanan sopivasti harmaita hiuksia kaikille uuden sukupolven vätyspelaajille, mutta kunnon retro pelaajat saavat osansa myös, ei pelkoa! Retro Castlevaniathan ovat kuuluisia pohjattomiin kuiluihin putoamisistaan yms., ja tämä peli täytyykin pystyä todellakin hallitsemaan, ennen kuin voi edes haaveilla pelin läpipelaamisesta.

Peli ei kuitenkaan ole millään tavalla epäreilu. Turhista kuolemisista saa syyttää vain ja ainoastaan itseään. Ja jos on kärsimätön, saa itseään moittia vielä enemmän. Vanhaan kunnon retro tyyliin, peli on todellakin pystyttävä hallitsemaan. Tämä tarkoittaa luonnollisesti monia kymmeniä uudelleen yrittämisiä ja erheistään oppimista. Pelin hallitseminen kyllä palkitsee pelaajan kaiken tuskan jälkeen.

Grafiikoiltaan Castlevania III: Dracula`s Curse tarjoaa pelaajalle parasta, mitä NES:illä on konsanaan nähty. Musiikki on legendaarista ja inspiroi tämän päivän pelisäveltäjiä edelleen vahvasti! Uudelleen pelaamisarvoa löytyy myös vaikka muille jakaa, sillä pelin voi läpäistä vähintään kolmella eri tavalla. Peli on siis todellakin klassikko! Suosittelen vahvasti!

Pisteet: 10/10

Arvostellut: Paavo ’p’ Santamäki

[Q]

Hyvä arvostelu.  

[ParasiteX]

Ei millään pahalla, mutta jotkut asiat tulee mainittua liian moneen kertaan ja toiset taas liian lyhyesti. Lisäksi arvostelussa on ehkä vähän liiankin paljon turhaa löpötystä.
Äidinkielen opettaja(ainakin sellaiseen johon olen tottunut

[Kultamuna Classic]

Kiitos kommenteista & kritiikistä. Vaikka tapanani ei kauheammin ole ollut alkaa "puolustella" jne. valitsemaani tyyliä kirjoittaa peliarvostelua, ajattelin nyt kuitenkin valaista hieman tämän kyseisen arvostelun kriteerejä, sillä tämän rakenne poikkeaa todella paljon "tavallisesta" peliarvostelustani.

Ei millään pahalla, mutta jotkut asiat tulee mainittua liian moneen kertaan ja toiset taas liian lyhyesti. Lisäksi arvostelussa on ehkä vähän liiankin paljon turhaa löpötystä.

Ymmärrän yskän. Ideana oli kuitenkin maalailla retrohenkisesti "kammottavaa maisemaa", varsinkin tosifanin näkemänä, sillä kaiken tämän turhanhan olisi periaatteessa voinut jättää kertomatta nykypelaajalle, ja lätkäistä vain että "epäreilu & paska 2D plättäri".   Ja toisaalta yhteispituus on sovittu projektin ohjaajan kanssa olevan n.1-1,5 sivua windowsin wordillä normaalifontein & rivivälityksin. Pelimekaniikasta yms. kun ei sen hirveämmin voikaan retro pelien osilta selittää, on keskityttävä juuri tarinaan, hahmoihin yms.

Myöskin ottanet huomioon, että alun sitaateissa oleva Quoltaghilta lainattu, mutta hieman muokattu teksti, olisi "artikkelissa" kursiivilla aloitus palstana, ja tätä seuraava lausahdus (jossa tosiaan kiteytän alkujorinan) toimisi itse arvostelun ensisanoina.

Äidinkielen opettaja(ainakin sellaiseen johon olen tottunut

Heh, joo. Meikäläisen tyylinä on tosiaan ammentaa pelislangista ja kirjoittaa pelaajille. Alan harrastajasta usein tuntuu, että tekstiä on tyhmennetty hänelle, jos äidinkielen mukaan mennään eksaktisti. Je sen puoleen epäkorrekti fingrishi ja slangi vetoaa kohderyhmään. Ainakin minuun.