Castlevania - mistä se on tehty?

[A-Yty]

En tiedä mistä alkaen asianharrastajat ovat olleet asiasta eri mieltä (ehkä jo SotNista alkaen), mutta ei tarvi kuin lueskella eri fanifoorumeja ja jo törmää täysin eri käsityksiin siitä mikä on Castlevanian "sydän". Lords of Shadow ei tilannetta ainakaan parantanut, sillä sen mukana tuli äänekästä torvensoittoa uuden, mahtipontisen alun puolesta ja muun muassa Viime Torstain Faneja (TM), jotka eivät oikeastaan edes välitä siitä minkälaisia pelejä tässä 25 vuoden aikana on pukattu pihalle. Suitsutus LoS:in puolesta ympäri Internetin on silmiinpistävää, mutta usein on selvää, että kyseessä on paljon porukkaa joka hyppäsi junaan vasta LoS:in kohdalla. Näkisin sen jo aivan eri planeetan fanitukseksi.

Mietinkin tässä sitten että missä menee se raja, josta alkaen Castlevania on oikeasti Castlevania? Jos joku on esimerkiksi sitä mieltä että 2D on ainoa oikea vaihtoehto, osaako sitä perustella sen kummemmin? Kuitenkin esimerkiksi Metroid ylitti tuon ulottuvuuksien välisen mystisen rajan menestyksekkäästi ja faneja tyydyttävällä tavalla.

[Andy]

Tässä tapauksessa Castlevania merkitsee itselleni niin sanottua tunnetilaa, eli esim. pelin tunnelmasta minä erotan Castlevanian kopioista. On totta, että 2D-pelit, erityisesti nuo vanhemmat pelit ovat omiaan edustamaan Castlevaniamaista näkymistä. Mutta edelleen sanon sen, että Lament of Innocence säilytti Castlevaniamaisen fiiliksen loistavasti, vaikka olikin 3D-peli.

Sen sijaan Lords of Shadowia on hankala sanoa kovin hyvällä tahdollakaan Castlevaniamaiseksi. Tai siis, onhan pelissä hetkensä, mutta kyllä minusta peli tuntui enemmän God of Warilta kun Castlevanialta. Toisaalta taas, tässä saattaa ympyrä ikään kuin sulkeutua, sillä mikäli en ihan väärässä ole oli GoWin tekijöiden esikuvana nimenomaan Castlevania.

[A-Yty]

Samaa mieltä LoI:n tunnelmasta. Veikkaisin, että aika moni 2D:kin nimeen vannova on samaa mieltä, erityisesti LoS:iin verratessa.

Castlevania on saattanut vaikuttaa useampaakin sarjaan. Devil May Cryn tekijät ainakin avoimesti myöntävät että CV oli suurena inspiraationa. Dantea ja Alucardia verratessahan seikka suorastaan ruumillistuu.

Varmasti kaikki sanoisivat että CV:n viehätys on sen tunnelma. Mutta mitkä sille tunnelmalle ovat korvaamattomia ainesosia, onkin mutkikkaampi kysymys.

[A-Yty]

Jos ajatellaan CV:tä jonain tiettyinä, olennaisina osina, onko kronologia mielestänne tarpeellinen? Jos ei, niin miksi? Toisin sanoen; toimisiko Castlevania aikajanaa seuraavana sarjan sijaan Final Fantasyn tyyppisinä, historiattomina pelinä, joita yhdistäisivät lähinnä esteettiset seikat ja pelattavuus?

[Q]

Aiemmissa Cassuissa pelien sijoittuminen samaan "kaanoniin" toi jatkuvuutta ja omanlaistaan viehätystä sarjan fanille. LoS-rebootin myötä jatkuvuudesta on tullut aika samantekevä asia, mutta epäilemättä LoS-trilogian sisällä on hyvä käyttää samaa aikajanaa, jotta pelien tapahtumia on helpompi jäsentää ajallisesti.

Tässä tuli samalla pohdittua myös Castlevanioiden sijoittumista ajallisesti, eli että onko pelin tarinan vuosiluvulla mitään merkitystä. Ainakin SotN:issa ja TNG:ssä pelien ajankohta oli tärkeä tekijä, joka heijastui myös pelien visuaaliseen ilmeeseen. LoS:ista olen saanut sen kuvan, että kyseessä olevan ajanjakson (1000-luku) ei ole juuri annettu inspiroivan pelin maailmaan. Eipä toisaalta Lamentissakaan huou nimenomaan 1000-luvun tunnelma. Kyseinen varhainen ajankohta näissä tapauksissa palveleekin lähinnä pelien asemaa sarjan juonikaaren reboottina. Ajallinen sijoittuminen voi toki muutenkin lisätä pelin viehätystä. Historiallinen ajankohta pelin takakannessa tukee kuvaa siitä, että kyseessä on nimenomaan historiallisiin ympäristöihin sijoittuva peli.

[Graham]

Mistä Castlevania on tehty...? Siinäpä vasta kysymys. Suoraan sanottuna siihen on minusta mahdotonta vastata tyhjentävästi yhdellä tai muutamallakaan sanalla. Tietysti voisi sanoa, että Castlevania-nimeke pelin otsikossa tekee siitä Castlevanian, mutta jos tarkoitus on ajaa takaa sitä, mikä tekee Castlevania-pelistä todellisen Castlevania-pelin, menee määrittely jo paljon vaikeammaksi.

Tietysti ainakin ruoskaa käyttävä pelihahmo on yksi tekijä, joka on mukana jokaisessa Castlevania-pelissä, mutta monissa uudemmissa se on kuitenkin vain lisäpelimoodina. Silti ruoska on ehdottomasti yksi yhdistävä tekijä koko pelisarjassa. Toinen on tietysti Dracula. Vaikka hän ei kaikissa peleissä olekaan fyysisesti läsnä, hänet ainakin mainitaan joka pelissä (paitsi PS2:n Castlevaniassa, jossa hänen nimensä on vielä Mathias) ja on oleellinen elementti jokaisen pelin juonessa.

Tuo näkemys, että Castlevanian "sydän" on tietty tunnetila, on sekin perusteltu, mutta itse en näe sitäkään kaikenkattavana määritelmänä; esimerkiksi Castlevania: The Adventureä ensimmäistä kertaa pelatessani en kokenut missään vaiheessa sellaista tunnetta, mitä monen muun sarjan pelin kanssa olen tuntenut. Tarkoittaako se sitten sitä, että The Adventure ei ole "oikea" Castlevania-peli? Mielestäni ei. Kyllä se taitaa olla lopulta ne tietyt pelilliset elementit, kuten mainitsemani Dracula ja ruoska, jotka Castlevanian tekevät, sekä pelityyli, eli tässä tapauksessa toiminta. En usko, että esimerkiksi puhtaasti roolipelinä toteutettu Castlevania tuntuisi Castlevanialta.

Mitä tuohon kronologiaan tulee, minusta se on ollut ja on edelleen hyvinkin tarpeellinen, sillä kuten Q osuvasti totesi, se tuo tietynlaista jatkuvuutta sarjan eri osien välille, ja viittaukset aiempien pelien tapahtumiin myöhemmissä peleissä tuovat näiden juoniin lisää mielenkiintoa. Lisäksi, kun eri pelit yhdessä muodostavat Draculan ja Belmontien tarinan, jolla on selkeä alku ja loppu, se motivoi omalta osaltaan sarjan faneja tutustumaan jokaiseen tähän tarinaan kuuluvaan peliin. Näin siis ainakin oli ennen Lords of Shadow'ta. En suoraan sanottuna ymmärrä, mikä idea oli laatia koko Dracula-tarina uusiksi, kun edellinenkään ei ollut vielä loppuun käytetty. Vain Lords of Shadow -sarja tuntuu kiinnostavan Konamia nykyään, ja samalla toivoni siitä, että se vuoteen 1999 sijoittuva peli vielä joskus tehtäisiin, on vähitellen hiipumassa kohti olematonta. Toisaalta, kuten Sinuhe egyptiläinen sanoo: "Huomisesta päivästä ei kukaan tiedä mitään edeltäpäin."