90-luvun paras Castlevania?

[Rod]

On jälleen aika äänestää vaanijoiden suosikit oikeaan järjestykseen. Nyt 90-luvusta, jolloin Konami paukitti pelejä liukuhihnaan. Pelit on valittu Japanin julkaisuaikojen perusteella. Sääntöjä hieman muutettu: nyt saa antaa kaksi ääntä.



Ehdokkaat

• Super Castlevania IV - 31.10.1991 - SNES
• Belmont's Revenge - 12.8.1991 - GB
• Rondo of Blood - 29.10.1993 - PC Engine
• The New Generation - 18.3.1994  - Sega MD
• Vampire's Kiss - 21.7.1995 - SNES
• Symphony of the Night - 20.3.1997  - PS1
• Legends - 27.11.1997 - GB
• Castlevania (64) - 11.3.1999 - N64
• Legacy of Darkness - 25.12.1999 - N64

[A-Yty]

Valitsen kaksi ja painan "Äänestä", niin herjaa että täyttämäni lomake on epäkelpo  

[Rod]

Vanha tuttu teemavika. Nyt pitäisi toimia.

[Graham]

Olipa hyvä, että voi valita kaksi vaihtoehtoa. Valinta ei tosin ollut vaikea, sillä kaikista noista olen pelannut vain Belmont's Revengeä ja Super Castlevaniaa. Molemmat ovat kuitenkin erinomaisia Castlevania-pelejä, enkä siksi osannut valita, kumpi olisi parempi, joten äänestin molempia.

[Christophe]

Mihinkäs Sharp X68000 Castlevania unohtui? Siitähän on portti myös Playstationille nimellä Castlevania Chronicles. Alkuperäinen peli kuitenkin julkaistiin jo 1993, joten se sijoittuu oikeaan kohtaan aikajanalle (90-luku) päästäkseen mukaan äänestykseen . http://en.wikipedia.org/wiki/Castlevania_Chronicles



Oman ääneni se joka tapauksessa saisi kepoisesti. Syitä on monia: tunnelma, grafiikka ja loistavat midi-soundit Rolandin syntikkaan kytkettynä yms. Ei nämä videopeli-vaniatkaan toki huonoja ole ja esim. Super Castlevania on kelpo ajanvietettä. Valitsen kuitenkin näistä vaihtoehdoista The New Generationin eli Vampire Killerin. Mega Driven versioista nimenomaan japanin versio (Vampire Killer) on se aito asia. Tässä pelissä on tunnelmallisin ja omaa korvaa eniten miellyttävä CV-biisi ja vesimaailma on myös todella nätti. Peli kuuluu kaiken kaikkiaan Mega Driven parhaimmistoon ihan sinne Treasuren helmien käsikynkkään.



Kakkosääneni saa Rondo of Blood, joka on kepoisesti Necin matolaatikon parhaimpia pelejä ja todella tunnelmallinen peli alkuanimaatioista lähtien. Peli osasi todellakin ottaa kaiken irti uudesta cd-formaatista ja lähes kaikilla kriteeteillä mitattuna se on Pc Enginen jumalpeli.





Symphony of the Night ei sitten enää olekaan 8- tai 16-bittiselle koneelle, joten se on sen verran omissa sfääreissään, etten osaa sille tässä antaa ääntä, vaikka se elämää suurempi peli onkin.

[A-Yty]

Offtopic: saitko Christophe toimivan Sharpin koneen? Muistelisin että ostit pari vuotta sitten ei-toimivan

[Christophe]

Offtopic: saitko Christophe toimivan Sharpin koneen? Muistelisin että ostit pari vuotta sitten ei-toimivan

Sharpin koneissa on legendaarisen huono PSU eli poweri. Ensimmäisenä ostamassani X68000 Expert-koneessa se rikkoontui noin puolen tunnin sisällä. Pitkään seisseen vermeen konkat käyttäytyy juurikin niin, että jos ne ei rikkoudu ekan puolen tunnin sisällä ne yleensä kestää. Myös kaverilleni kävi samalla tavalla, joten tästä on aika vakuuttavaa näyttöä-konetta ei kannata edes käynnistää orkkispoverilla, jos se on seissyt vuosia. Tässä ensinnä ostamassani Expert-koneessa oli mukana lisämuistia, midi-kortti ja todella kattava pelikokoelma, joten ei se suinkaan jäänyt pelkäksi tappioksi, iski vaan sitä suurempi into ostaa toimiva kone. Aika menee niin nopeasti, on tuosta jo reilut kuusi vuotta "kirjanpidon" mukaan.

Seuraavaksi ostin japanin kontaktin kautta Pro-mallin pöytäkoneen. Tämä on ollut luja vehjes ja powerikin on laadukkaampi, kun ahtaassa tornimallissa. Reissukäyttöön tämä ei sovellu, mutta luotettavin ja modausystävällisin malli.

Sitten ostin vielä kaverin kautta hänelle ylimääräisen Ace-koneen, kun siihen oli tehty konversio, jolla siinä voi käyttää normaalia pc:n ATX-poweria. Tämä kone minulla oli pitkään mukana eri retrotapahtumissa, mutta lopulta viime vuonna ostin Sharpin pienemmän, reissukäyttöön sopivan XVI-Compact-mallin. Eli pikkuhiljaa minulle on kertynyt kaikki Sharpin päämallit.

Jonkin verran tietämystäkin näistä koneista on kertynyt, mutta nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että olen unohtanut enemmän, kuin mitä muistan . Ilman tätä länsimaista buumia kone olisi vaipunut unholaan, Japanissa sitä ei enää juurikaan harrasteta. Osasyynä lienee, ettei Japanissa koskaan ollut ns. demoskeneä, joka täällä Euroopassa auttaa buustaamaan esim. Commodoren hienoja koneita. Facebookissa on nyt oma Sharp-ryhmä, johon voi joinata, vaikkei konetta/koneita omistaisikaan.

Japanilainen Manju-niminen kaveri kunnostaa noita Sharpin powereita ja häneltä voi ostaa ns. tehdasuusatun koneen/powerin, jos koneen hankinta polttelee. Pelkän huonon powerin takia ei erästä kiinnostavinta japsikonetta siis joudu laittamaan ei-ostettavien listalle. Mikään järkisyy ei tietenkään estä tutustumasta koneeseen ja peleihin (Castlevania) emulaattorilla. Emulaattoreissa toimii jopa midi-äänet niitä tukevissa peleissä, eli isäntäkoneeseen (PC) voi kytkeä syntikan ja soitella pelin muzakit, kuten pelin tekijä on tarkoittanut.

Tämä nyt oli aiheen vierestä, toivottavasti ei loukkaa ketään.

Offtopic päätyy.