Nintendo DS

[Kultamuna Classic]

Jeps, tuo lista on syvältä. Ja eikös DS:äkin ala olemaan jo joku 2v vanha kone?

Sonicin voisin kyllä ehkä ostaa, mutta vaan siksi, että nyt olisi edes jokunen peli tuolle laitteelle.

[Anonymous]

Sonicin voisin kyllä ehkä ostaa, mutta vaan siksi, että nyt olisi edes jokunen peli tuolle laitteelle.

Enpä huomannutkaan Sonicia. Se tietysti kiinnostaa. Naganuman musat vissiin, vaikkei ne kai kummoset oo. Silti tuumivat monet notta tuo on melkeen vanhojen klassikoiden tasolla.

Meh, ei kellään ois savefiluja VBA:lle (Castlevaniat), emmä jaksais alusta noita ruveta vääntään kun oon ne jo konsolilla läpi vedellyt.

[Lumienkeli]

Ei paljoa kiinnosta jos ei löydy Euroopasta kun DS on region free. Kaupaksi kone käy kuitenkin ja jokaiselle koneelle jos on paljon pelejä niin suurin osa niistä on kakkaa kuten tuossakin listassa on vaikkapa jotain lisenssipelejä. Todellisia helmiä on mutta niiltä voi aina sulkea silmänsä jos ei vain yksinkertaisesti halua laitteesta pitää DS ei ole kahta vuotta vanha kone, se ei ole edes ollut vuotta Euroopassa myynnissä.

[Kultamuna Classic]

DS ei ole kahta vuotta vanha kone, se ei ole edes ollut vuotta Euroopassa myynnissä.

Tarkoitin lähinnä ihan maailmanlaajuista julkaisua, kun kerran kone on region free ja kaikkea, sillä silloinhan Euroopan laukaisussakin luulisi olevan hieman mielenkiintoisempia pelejä kuin joku Pac Pix et kumppanit, kun kerran kahden vuoden aikana luulisi kakastakin nousevan pää tai kaksi. Ja ehkä onkin noussut, muttei ole paljoa näistä ainakaan Euroopassa kuulunut DoS:in lisäksi! 

Sitäpaitsi ei region-free ominaisuudella voi puolustella sitä faktaa, että Eurooppalaisten pelikauppojen hyllyissä ei ole kuin pari DS-peliä, ja nekin melko hanuritavaraa. Ei oletusarvona voi olla se, että kaikilla on mahdollisuus portata pelinsä ulkomailta. Minä haluan ostaa tupakkanikin R-Kioskilta, en kait suinkaan ala niitä mistään japanista ostamaan sillä syyllä, että kun tupakointi on ihan maailman laajuinen ilmiö, niin minähän voisin sitten ihan ruveta röökini tilaamaan muualta! Ei käy, tahdon tupakkani Ärrältä! Seuraavaksi varmaan pitäisikin alkaa opetella japania, niin ei tarvitsisi enää pelejä edes kääntääkkään!

Laitteessa itsessään ei ole vikaa (paitsi sen ergonomiassa), vaan lähinnä sen kehnossa pelikirjastossa, sekä Nintendon tyhjissä lupauksissa. Sanoja innovaatio ja-tai revoluutio ei saisi olla samassa lauseessa Nintendon kanssa. Tyypit eivät saa edes aikaiseksi julkaista Euroopassa pelejä, ja peli-revoluutiosta, innovaation messiaista pitäisi vielä puhua! Pyh sanon mä! Rahat takaisin tai parempia pelejä kauppojen hyllyille heti! " title="" />

[Lumienkeli]

No ei kannata silti liioitella, tiedät varmaan ettei Japanin ja Amerikan julkaisustakaan ole kuin vuosi ja risat. Mitä tyhjiä lupauksia Nintendo on tehnyt?

Olet oikeassa siinä että Eurooppa on jäänyt jälkeen, mutta Nintendo ei ole lainkaan pahin tässä Euroopan syrjimisessä vaan yhtiöt jotka jättävät pelejään julkaisematta täällä, kuten Konami (Suikoden III), Namco (Xenosaga) tai Square (kaikki RPG:t). Nintendon itsensä tekemät pelit on julkaistu suunnilleen samaan aikaan Amerikassa ja Euroopassa, tietysti Japanissa paljon aikaisemmin niinkuin aina.

[Kultamuna Classic]

No ei kannata silti liioitella, tiedät varmaan ettei Japanin ja Amerikan julkaisustakaan ole kuin vuosi ja risat. Mitä tyhjiä lupauksia Nintendo on tehnyt?

No en mä muistanut, että koska ne lanseerasivat DS:n tuolla muualla, paitsi että siitä on yli vuosi, ja tuntui ikuisuudelta ennenkuin me saimme sen heidän jälkeensä. Ja lupauksista nyt lähinnä tuo hirveä uhoaminen esim. E3 messuilla, kuinka Nintendo nyt mullistaa pelaamisen DS:llään, ja kuinka markkinat nyt alkavat pursuamaan pelejä, jotka käyttävät DS:n ominaisuuksia hyväkseen. Todellisuudessa se ei ole saanut aikaan kuin laitteen, jossa on siinä sivussa mahdollisuus pelata samoja pelejä hieman epämukavammalla tavalla tikun kanssa ristiohjaimen sijasta. Kosketusnäyttöä ei edes tarvita 90%:ssa pelejä, ja toinen ruutu on aivan turha. Myös DS:n tehoja ei jakseta käyttää esim. 2D-peleissä, vaan GBA pelejä portataan armotta DS:lle ja uusia tehdään grafiikoilla, jotka pyörisivät GBA:llakin pelkästään. Ja kaiken kaikkiaan pelitarjonta Euroopassa alittaa riman. Ei GBA peleissä mitään vikaa, mutta kun mulla on jo GBA. Eli on väkisinkin sellainen olo, että tässä nyt ei iiiihan mentykään Nintendon maalailemien kuvien mukaan, ja silmiä kivistää, ihan kuin niihin olisi hieman roiskunut pissaa. Siis ainakin Euroopassa, vaikea sanoa, miten muualla.

Ketuttaa mennä kauppaan, kun jonkun PSP:n hylly notkuu kaikkea paskaa, ja DS pelit (ne kaikki kaksi, yleensä juuri Pac Pix ja sit se koirapeli) on laitettu GBA pelien sekaan GBA-hyllylle!!! Että kun pelikirjastossakin olisi parantamisen varaa ylipäätään, niin noita pelejä ei edes fyysisesti ole tarjolla montaa eri laatua pelikaupoissa.

[Lumienkeli]

Olet ollut alusta alkaen DS:n vastainen, ja et edes halua tutkia asiaa tai koittaa niitä pelejä joissa kosketusruutu ja tuplanäytöt toimivat kiltisti. Sanoisinko että 90% peleissä nimenomaan tarvitsee tikkua, Castlevania on yksi niistä vähemmistöön kuuluvista peleistä missä kosketusruutu ei ole pelin pää-ohjausmenetelmä. Tuplaruutu toimii mukavasti monissa peleissä, mutta Castlevaniassa ja monissa muissakin se on vain karttaruutu jos ei keksitä sille mitään käyttöä.

Kävin juuri Player Onessa ja siellä oli DS:lle RPG:tä (Lunar Genesis, Mario & Luigi 2), puzzlea (Meteos), tasoloikkaa (Super Mario 64 DS, Kirby's whatever jota muuten pelataan pelkän tikun avulla, Sonic Rush), toimintaa (Nanostray, Castlevania), koirapeli, strategiaa (Advance Wars 2 joka on saanut joka arvostelusta 90+ pistettä, Battles of Prince of Persia), häröjä minipelikokoelmia (Wario Ware, Project Rub, Rub Rabbits), ajopelejä (Mario Kart DS joka myös on saanut 90+ aivan kaikista medioista)...

Ja tässä siis vain mitä kaikkea "paskaa" Euroopassa on julkaistu. Amerikassa ja Japanissa on vielä kasoittain kaikkea jännää.

[Andy]

Onnistuin vihdoin ja viimein ostamaan itselleni DS:n tuolta huutiksen kautta. Maksoi itselleni 88€, ja kone on uutta vastaava, tai ainakin myyjä niin lupaili. Se nyt on tietysti asia erikseen, että ostin Japanilaisen version koneesta, mutta haittaa ei pitäisi olla, koska kone on region freem ja mukana tulee suomalainen akkulaturi. Pääsenpähän vihdosta viimein pelaaman Dawn of Sorrowia ja kokeilemaan, onko se tosiaan niin hyvä kuin väitetään.

[Kultamuna Classic]

Olet ollut alusta alkaen DS:n vastainen, ja et edes halua tutkia asiaa tai koittaa niitä pelejä joissa kosketusruutu ja tuplanäytöt toimivat kiltisti. Sanoisinko että 90% peleissä nimenomaan tarvitsee tikkua, Castlevania on yksi niistä vähemmistöön kuuluvista peleistä missä kosketusruutu ei ole pelin pää-ohjausmenetelmä. Tuplaruutu toimii mukavasti monissa peleissä, mutta Castlevaniassa ja monissa muissakin se on vain karttaruutu jos ei keksitä sille mitään käyttöä.

En ole DS-vastainen, vaan olen ollut skeptinen sen suhteen alusta asti. Ja skeptisyyteen olen edelleenkin oikeutettu tällä menolla. Eipä noita 100% tikkupelejä ole kuin joku Yoshi ja Kirby. Muissa peleissä tikun käyttö on vaihtoehtoista, ja voi aivan hyvin pelata ristiohjaimella. Pointtini onkin, että ristiohjaimella pelaaminen onkin verrattuna tikkuun mukavampaa, ja tuo ominaisuus on ainoastaan hieman kivuliaampi vaihtoehtoinen tapa ohjata. Eli ominaisuus on täysin turha, paitsi jossain parissa gimmick-pelissä. Ei innovatiivinen, vaan turha. Se ei tee pelaamisesta yhtään sen hauskempaa, kun vanha kunnon ristiohjain toimii paremmin ja ergonomisemminkin vielä. Oikeastaan joskus tuon tikun kaivaminen jostain syvältä itseasiassa hankaloittaa pelaamista, kun sillä pitää välillä sohaista ruutua kesken pelin ainoastaan siksi, että pelifirma on pakotettu keksimään joku täytefunktio kosketusruudulle.

Tuplaruutua en ole nähnyt järkevästi käytettävän kuin jossain Sonic rushissa ja Mario & Luigi 2:ssa, missä toinen ruutu on oikeastikin osa pelialuetta, eikä pause-ruutu.

Ja siltikään DS:n tehoista ei usein oteta mitään hyötyä irti: Advanced wars on GBA portti turhalla lisäruudulla, Mario & Luigi 2 näyttää tasan tarkkaan GBA vastineeltaan kahdella ruudulla jne.

Eli jos minä olen DS:n vastainen sinun mielestäsi, niin sinä mielestäni olet taas hieman pro-Nintendo, etkä oikein suostu ymmärtämään, että joillekin laite on ollut totaalinen pettymys tähän asti. Vaikka pelikirjastossa olisikin koko genrejen sateenkaari edustettuina, niin ei se sitä silti tarkoita, että sieltä olisi nyt sitten PAKKO löytyä pelejä, jotka kiinnostavat. Ei löydy. Esim. GBA hyllyllä on heti parempi meininki, enkä ole edes nirso. Usein käteen jää peli jos toinen, mitä ei olisi edes pitänyt ostaa, mutta järjestäen tämänhetkiset DS:n pelit eivät vain kiinnosta.

Ja olen Amerikan pelijulkaisuista kysellyt nyt hieman tarkemmin ihmisiltä, ja näyttää hieman siltä, että listamme ovat lähestulkoon identtiset, mitä nyt joitain pelejä ei olla ehditty julkaista vielä täällä. Eli huonolta näyttää tulevaisuudessakin. Onneksi siellä nyt on se yksi peli (Phoenix Wright) ainakin, joka kiinnostaa.

[Christophe]

Ihan hyviä perusteluja, puolin ja toisin. Pidetään nyt kuitenkin mielessä, että joka konsolin pääsääntöisesti parhaat pelit koetaan aivan konsolin elinkaaren loppuppäässä tai sitten keskivaiheilla. Alkupään pelejä ovat edelliseltä konesukupolvelta suoraan/väkisin portatut kesken jääneet projektit, joissa siis ei uuden laitteen tehot/ominaisuudet ole käytössä ja sitten on aina ne samat retrokokoelmat vaanimassa taas uuden pelaajasukupolven rahoja.

Pelikauppojen tarjonta on Suomessa ollut todella kehnonalainen jo monta kymmentä vuotta, jos minulta kysytään . Mikä pakko se DS oli ostaa kovalla rahalla heti kättelyssä? Minä olen ollut ihan tyytyväinen peleihin, joita olen ostanut. Onhan PS2:llekin ainakin 100 000 paskapeliä kaupan hyllyillä (yleensä vielä ainakin 20kpl samaa kökköpeliä), mutta ei se minua häiritse, en ole niitä ostamassa. Toisaalta Metal Slug viitosta et löydä kirveelläkään, kun ehkä tuurilla suoraan poistoalelaarista ja kaikki hyvät shumpit ovat jääneet ilman eurojulkaisua.

Itse ostin ja sain tänään postissa Radilgyn Dreamcastille . Kuulokeliitin on myös ihan kiva lisä. DS on kuitenkin kolho ja iso laite SP;hen verrattuna. Erityisen ikävä sillä on pelata sängyssä. Tunne on sama, kun jos tasapainottelisi ohutta lasilevyä sylissään.

Turhia ominaisuuksia on olllut jokaisessa  laitesukupolvessa. Kurkatkaa Nintendo Nesin pohjaa ellette usko: pohjan luukun alta paljastuu liitin modeemille .

Pelastus: Melkein kaikki "perinteiset" DS-pelit käy pelata ainakin 89% ilman tikkua. Minusta tämä on etu, eikä haitta .

[Kultamuna Classic]

Pelastus: Melkein kaikki "perinteiset" DS-pelit käy pelata ainakin 89% ilman tikkua. Minusta tämä on etu, eikä haitta .

Samaa mieltä. Itse olen tyytyväinen siihen, että tikkua ei ole käytetty sen enempää, koska se on tosiaan melko väkinäinen systeemi. Mutta tällä tosiasialla lähinnä arvostelenkin juuri tuota Nintendon kovaa uhoa tehdä "innovaatioita" ja pelaamisesta vielä "hauskempaa", kun tosiasiassa mitään innovatiivista ei olla saatu aikaiseksi, ja pelaaminen ei ole heidän laitteillaan yhtään sen hauskempaa, kuin ennenkään.Eli haukku on jälleen paljon kovempi, kuin Nintendogsien purema. Ja sellaisesta ominaisuudesta laitevalmistajalta en enää suvaitse: on ihan tarpeeksi jo pelivalmistajien tyhjät lupaukset.

Väittäisin, että DS:llä ainoa "uusi" hauskuus syntyy siitä, että vihdoinkin näkee GBA pelinsä kunnon ruudulla valaistettuna. Ominaisuus, joka olisi pitänyt olla kunnossa GB:llä/GBA:lla 10 vuotta sitten. Eli Nintendo on itseasiassa itse anti-innovatiivisuus käsikonsoleista puhuttaessa, koska he ovat käyttäneet monopoli-aikansa lähinnä viivyttämällä tekniikan kehitystä. Onneksi PSP on tässä generaatiossa haukannut Nintendon kakusta jo niin paljon, että seuraava Nipan käsikonsolin tarvitsee olla jo huikeasti parempi, tai joku tekee Segat. PSP on Japanin vuosittaisessa myyntitilastoissa jo myynyt enemmän kuin DS & GBA (melkein saman verran kuin DS & GBA yhdessä), joten se on osoitus siitä, että Sonya voidaan pitää kunnollisena haastajana Nintendolle tässä asiassa.

[Christophe]

En kyllä viitsisi alkaa edes listaamaan, mikä kaikki psp:ssä mättää
Tukena ei myöskään ole vanhan mallin pelikirjastoa. DS:n myynti pomppaa aina hurjasti, kun tulee jokin hyvä uusi peli ja Nintendogs on kohderyhmälle hyvä peli ja veikkaan sille bundle-setille keräilyarvoakin vielä tulevaisuudessa.

"Toinen tykkää isästä, toinen tyttärestä".  

[Lumienkeli]

Paavo, viimeinen lauseesi on kyllä puppua. DS on myynyt PSP:tä enemmän lähes kokoajan, ja GBA porskuttaa myös mukavasti perässä. Se ei tosin tarkoita etteikö PSP myisi myös hyvin, mutta monet varmasti ostavat senkin multimediakoneeksi eikä pelikoneeksi, kuten varmaan olet huomannut on konsolille julkaistu enemmän elokuvia kuin pelejä.

Olet siinä oikeassa että olen pro-Nintendo DS:n suhteen sillä DS on minulle ja miljoonille ollut aivan jumalainen konsoli, minä rakastan kosketuskynän käyttöä ja pelaan kaikki pelit sillä. Se on minusta erittäin hauskaa. Sen sijaan ristiohjain on DS:n huonon ergonomian takia epämiellyttävä. Itse asiassa minulla ei ole koskaan ollut hauskempaa pelien parissa kuin DS:llä. Kuten Christophe sanoi, jokaiselle konsolille tulee parhaat pelit vasta kun konsoli on ollut markkinoilla jo kauan, minulle ainakin tämän hetkinenkin DS:n pelitarjonta lyö PS2:n, Xboxin ja Gamecuben tarjonnan kun ne oli ollut kaupassa vasta vuoden. Se että kone on region free tarkoittaa vielä että jos haluaa niin pääsee helposti käsiksi japanilaisiinkin peleihin joita ei koskaan tänne tule, Ouendan, Jump Superstars ja Daigasso Band Brothers on käynyt hyvin kaupaksi kaikille jotka ei muutenkaan importtaa. Eurooppa on aina ja ikuisesti ollut pelien suhteen surkeassa jamassa joten ei ole mikään yllätys ettei tänne tule kaikkia pelejä varsinkaan ilman viivettä.

Osan peleistä voisi toki tehdä GBA:lle, esimerkiksi Castlevanian mutta minusta se seal toiminto oli ihan kiva ja kuka käskee käyttämään kynää sen kanssa, minä käytin aina etusormea vaikka sormenjälkiä tulisi. Nanostraystä luin että siinä on väkisin pistetty kosketusruutu käyttöön, se on tyhmyyttä sillä vaikka olisi kaikenmaailman toimintoja niin eihän niitä pakko ole käyttää! Nintendon Mario & Luigi 2 ei käytä kosketusruutua lainkaan.

PSP ja DS täydentävät toisiaan. PSP:llä perinteisemmät pelit, DS:llä uudenlaiset. Varmasti esimerkiksi Megaman X on parempi PSP:llä kuin jos se oltaisiin tehty DS:lle, koska PSP on tarkoitettu nimenomaan tavallisten pelien pelaamiseen. DS:lle voidaan sitten julkaista omat Megamanit ja aivan varmasti sille saa hyvän 2d-tasoloikka-megiksenkin tehtyä jos Capcom vain sellaisen haluaa tehdä

http://ps2.ign.com/articles/680/680762p1.html Tässä viime vuoden konsoli- ja pelimyynti Japanissa.

[Kultamuna Classic]

Ihme homma, ettei Suomessa kukaan ole ainakaan minun käsitykseni mukaan alkanut myymään hyllyillään noita import pelejä, luulisi että menisivät kaupaksi.

En kyllä viitsisi alkaa edes listaamaan, mikä kaikki psp:ssä mättää . Riittänee, kun kiteytän, että koneelle ei ole yhtään kaupallista peliä, joka kiinnostaisi edes vähän.

Minua taas kuumottaa Metal Gear Ac!d, Tales of Eternia, Maverick Hunter X, Mega Man Powered up ja kaikki tulevat 2D fightterit ja RPG:t. Eli kaipaan esim. Capcomia, Squarea ja Konamia perinteisine pelisarjoineen. Myös Gradius tulee PSP:lle, kuten uusin Ghosts N Goblins.

Se elokuvapuoli ei kiinnosta kyllä tippaakaan.

[Lumienkeli]

Minäkin haluaisin Miljoonamies X:n PSP:lle vaikka mulla onkin se jo Super Nintendolle. Import-pelien myynti on tietääkseni laitonta, ennenvanhaanhan kaupat myi snes-pelejä kuten Final Fantasy III ja Chrono Trigger ja sitä kutsuttiin harmaatuonniksi jonka pelilehdet tuomitsi vaikka jokainen toimittaja niiltä pelejä kuitenkin osti. Toisaalta Game Life Tampereella myy PSOnen Xenogearsia, Chrono Crossia ja Final Fantasy Tacticsia 40 euron hintaan, mutta se onkin ainut jonka tiedän myyvän importteja. Niin ja nykyäänhän se uusi lakikin kieltää kaupat myymästä mitään EU:n ulkopuolista ilman erikoislupaa jota ei kukaan mistään saa kuitenkaan

Ai niin ja se Player One myy DS:n ja GBA:n amerikkapelejä.