Viimeisin Castlevania-pelikokemus

[venzetti]

Kyllä Live Arcaden Symphony sentään pyörii oikealla nopeudella ja kuvasuhteessa, toisin kuin PS:n PAL-versio. Dialogi on muuttunut, mutta tuskin alkuperäistä pelaamaton jää kaipaamaan niitä kökköyksiä, ja veteraaneillekin vaan plussaa kun on jotain uutta. Vaikka ei tuo uusikaan dialogi/ääninäyttely mitään kovin laadukasta ole. Ainut vika IMO on että ääniefektit on suhteessa musiikkiin vähän liian kovalla. Japsiversiota voi suositella Japanialaisille tai muille kieltä osaaville.

[Pallokala]

Trialin perusteella XBLA versiossa on kyllä ne samat kökköäänet kuin Pleikkarilla.

[Q]

Niin no... Ei tuo uusikaan ääninäyttely ole sen kummempaa. Lähinnä sen vuoksi dialogi taidettiin uusia, että ääninäyttelijät olisivat samat kuin Dracula X Chroniclesissa (jonka mukana tuli myös SotN).

[Ananaz]

Onko XBLA-version dialogit/äänet sitten uusittu jälkikäteen jossain vaiheessa (kuulemma ainakin I Am the Wind vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa joskus julkaisun jälkeen Lamentin Admiration of the Clan -kappaleeseen  ), kun juutuubista ainakin löytyy videoita jossa dubit on ihan samat kuin alkuperäisessä PSX-versiossa?

[Rod]

Perkule, nyt heräs mielenkiinto pelata toi PSN SoTN lävitse ja tsekata onko siinä I Am the Wind vaihtunut. Vai onko kellään tästä parempaa tietoa?

[Andy]

Muistan lukeneeni jostain, että PSN-versiossa olisi kokonaan uusi kappale. Vai oliko se sittenkin DXC:ssä, en muista.

[Rod]

Joo, DXC-versiossa on Serenade of Sympathy loppukipaleena.

[A-Yty]

Joo, DXC-versiossa on Serenade of Sympathy loppukipaleena.

Tuubissa kuuntelin ja onhan se eksponentiaalisesti parempi kuin I am the Wind (niin no, mikä ei olisi?). Heti tunnistaa Yamanen tekeleeksi kun instrumentit ja tyyli tuovat heti mieleen esimerkiksi CoDin ja OoEn.

Rummut olisin ehkä jättänyt pois.

[Lepakk0]

Pitänee aloitella Circle Of The Moonin läpipeluu tässä lähiaikoina. Olen jo aika pitkään fiilistellyt tuota, mutta en koskaan löytänyt mistään ja nyt ei sitä DS:kään ole enää, joten emulaattorilla siis mennään.

[Rod]

Perkule, nyt heräs mielenkiinto pelata toi PSN SoTN lävitse ja tsekata onko siinä I Am the Wind vaihtunut.

I Am the Windhän sieltä pärähti soimaan. Näyttää olevan tuo PSN-versio ihan yks yhteen alkuperäisen kanssa.

[venzetti]

Jatkoin Circle of the Moonia Machine Toweriin asti. Siellä tuli jopa kuoltua.

[Graham]

Tutustuin muutama päivä sitten Castlevania Adventureiin. Belmont's Revengeä aiemmin pelanneena minun oli vaikea uskoa, että liikkuminen olisi juurikaan kankeampaa kuin jatko-osassa, mutta nyt ymmärrän, miksi sivustolla on parjattu pelin kontrolleja niin huonoksi. Liikkuminen todella on hidasta ja kankeaa, ja hypyn pituus tuntuu olevan selvästi lyhyempi kuin BR:issä. Pelin kunniaksi on tosin myönnettävä, että liikkumisen hitaus pätee onneksi myös vihollisiin, niin ettei niiden vältteleminen ole ylivoimaisen vaikeaa.

Adventuren on vaikeustaso on joka tapauksessa todella korkea, millä on ilmeisesti yritetty kompensoida pelin onnetonta pituutta. En ollut uskoa silmiäni, kun Dracula odotti jo neljännen kentän lopussa. Vaikka oman osansa vaikeuteen tuovatkin suurta tarkkuutta vaativat hyppelykohdat ja arvaamattomasti käyttäytyvät viholliset, pelin ehdottomasti ärsyttävin ominaisuus on se, että ruoska huononee asteen tehottomammaksi joka ikisestä energianmenetyksestä! Kyllähän Belmont's Revengessäkin oli tämä ominaisuus tiettyjen vihollisten kohdalla, mutta juuri siksi noita vihollisia oppi erityisesti varomaan, eikä vihollisten tuhoamisesta tullut mahdottoman hankalaa. Ilman tätä ominaisuutta Adventurekin olisi huomattavasti helpompi.

No, eipä suorastaan epäreilu vaikeustaso estänyt menemästä peliä läpi alle seitsemässä tunnissa. Neljä kenttää on suorastaan anteeksiantamattoman vähän, eikä pomoihin Draculaa lukuunottamatta ollut pahemmin panostettu. Pelintekijät kuitenkin ansaitsevat kiitoksen siitä, että olivat antaneet Draculalle kaksi muotoa – pelin ainoa positiivinen yllätys. Kaikkien edellä mainitsemieni puutteiden sekä olemattoman tarinankerronnan takia olen kuitenkin itsekin sitä mieltä, että tämä peli on julkaistu keskeneräisenä. Minusta Adventure on kaikkien aikojen huonoin Castlevania-peli päihittäen helposti jopa Harmony of Dissonancein.

//EDIT: Unohdin mainita mielipiteeni pelin musiikista. Ottaen huomioon, että musiikin on säveltänyt Konami Kukeiha Club – sama tiimi, joka on myös Belmont's Revengen taustamusiikkien takana – olen hämmästynyt, miten laimean kuuloista Adventuren musiikki on. Kappaleitahan ei ole kuin neljä ynnä lopputekstien musiikki, joten luulisi, että määrän sijaan olisi panostettu laatuun. Ikävä kyllä vain yksi kappaleista on sellainen, jolle voisin antaa jopa arvosanan "hyvä". Totisesti, Castlevania Adventure on peli, josta en ikinä suostuisi maksamaan täyttä Game Boy -pelin hintaa.

[Graham]

Nyt tulee kaksi viestiä peräkkäin, mutta ei voi mitään, kun viimeksi pelaamalleni Castlevania-pelille ei ole omaa aihettakaan. Kyseessä on nimittäin Castlevania II: Simon's Quest. Aloitin pelaamisen kovin ennakko-odotuksin, koska sivustolla peliä on kehuttu niin paljon, minkä vuoksi pettymyksenikin on hyvin suuri.

Simon's Quest on kieltämättä aivan erilainen kuin edeltäjänsä, enkä sinänsä laita sitä pahakseni; roolipelityyppinen etsintä on ihan mukavaa vaihtelua ainaiselle eteenpäin kulkemiselle, jossa ainoa tavoite on vastaantulevien vihollisten tuhoaminen. Valitettavasti toteutus on vain jäänyt kovasti puolitiehen. Kyläläisten antamat "vihjeet" pelissä etenemiseen ovat enimmäkseen täysin käsittämättömiä ja ratkaisut ongelmiin sitäkin omituisempia. Pahimmassa tapauksessa minkäänlaista vihjettä etenemiseen ei edes anneta, joten välillä oli pakko turvautua läpipeluuopaaseen. Tämä taas vie pelaamisesta kaiken hauskuuden, eli parantamisen varaa olisi erityisesti vihjeiden jakelussa.

Toiminnan vaikeusaste on etenkin Nintendon peliksi poikkeuksellisen alhainen, mikä ei sekään ole suinkaan huono asia. Mukava yllätys pelissä oli myös se, ettei "linnojen" lopussa odottanutkaan pomovihollista, kuten aina Castlevania-peleissä on ollut, ja pelin kahta pomoa ei ole muutenkaan pakko tuhota, jos ei halua. Pelialue on melkoisen laaja ottaen huomioon, että mihin tahansa paikkaan on mahdollista palata missä vaiheessa tahansa. Sen vuoksi olin välillä pahasti eksyksissä, vaikkakin kohtalaisen lineaarinen etenemisjärjestys helpottikin suunnistamista mukavasti. Olen silti sitä mieltä, että The Legend of Zeldan, tai tässä tapauksessa ehkäpä Zelda II: The Adventure of Linkin tapainen ratkaisu "karttaa" käyttäen olisi ollut toimivampi suunnistamisessa ja lisännyt enemmän avaruuden tuntua Transilvanian alueeseen.

Pelin audiopuolesta minulla ei ole paljon sanottavaa. Ääniefektit ovat ihan jees, ja musiikki puolestaan ei paria kappaletta lukuunottamatta säväytä. Se ei ole varsinaisesti huonoa, mutta jää minusta kauas kahden muun Nintendo-Castlevanian ja muiden Castlevania-klassikkokappaleiden tasosta. Yhteenvetona sanoisin, että Simon's Questissä on paljon potentiaalia kuuluakseen jopa Castlevania-pelien parhaimmistoon, mutta on toteutettu aivan liian huolimattomasti ansaitakseen paikan siellä.

[A-Yty]

Oma mielipiteeni on aika lailla sama. CV-asteikolla erilainen tarina, hyviä ideoita mutta aika lailla surkea toteutus. Tämä on yleensä ottaen fanikannan mielipide pelistä muutenkin.

[Q]

TNG läpi alkuperäisraudalla. On se vaan hieno peli.