Castlevania peliteollisuuden vaikuttajana & vaikutuksen alaisena

[A-Yty]

Jos Castlevaniaa verrataan vaikka Metroidiin ja Zeldaan, sen ehkä parhaiten verrattaviin ikäisiinsä kollegoihin, se ei ole myyntiluvuissa ja valtavirrassa ollut oikeastaan koskaan samaa kokoluokkaa. Castlevaniaa on toki aina arvostettu ja se tunnetaan, mutta ei samalla tavalla kuin vaikka nuo kaksi sarjaa. Suhtautuminen siihen on mielestäni aina ollut jollain tavalla sen värittämää, että CV:ta on pidetty enemmän marginaalisena ja suljetumman faniyhteisön juttuna. Tämä sai minut miettimään olisiko parempi jollain tavalla jos Castlevania olisi "suurempi". Vaikuttaisiko se jollain tavalla fanitukseeni? Onko kyseinen asema jotenkin vaikuttanut siihen miten suhtaudun Castlevaniaan?

Yksi vaikuttavista tekijöistä voisi olla, että toisin kuin Zelda ja Metroid, sen perusasetelmaa on rakentunut yksittäisten tekijöiden varaan, joiden keskinäisten suhteiden muuntelu on ollut haastavaa. Zelda pysyi Zeldana 3D:ssäkin, samoin Metroid. Castlevanialle vastaavat kasvukivut ovat olleet tuskaisimmat. Itse uskon, että 3D on pikkuhiljaa hivuttautumassa muutosten puolelle, jotka tullaan hyväksymään 2D:n nimeenkin nyt vannovien joukossa.

Mutta entä vaikka linna, Dracula ja Belmontit? Ilman ainakin jotain niistä ei yksinkertaisesti voi olla Castlevaniaa. Ilman Ganonia voi olla Zelda-peli. LoZin fantasiamaailma on muokattavissa verrattaen joustavasti. Ilman Aivoäitiä tai Ridleytä voi olla Metroid-peli. Castlevanian asetelma oli siinä mielessä omaperäinen, että se valitsi jo alussa jo varsin jämäkän reseptin, jonka rikkominen ei ole yhtä helppoa kuin avaruuspalkkionmetsästäjäpelissä tai  ajallisesti toistuvien fantasiahahmojen kommelluksissa. Samalla se kuitenkin ehkä sulki itseltään jo alusta saakka mahdollisuuden tehdä erilaisia valintoja kerralla useampia. Tämä loi Castlevanialle varsin vahvan oman mallin, jonka muokkaaminen on kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi Super Castlevania IV on hieno peli, mutta se on myöskin ikään kuin grafikka/audio/pelimekaaninen päivitys ensimmäisestä pelistä. Suurin muutos onkin perusteellisesti hiottu tunnelma. Toisin sanoen, suurin muutos oli aikaisempiin peleihin jollain tavalla "taiteellisempi" tai "abstraktimpi" kuin vaikkapa Zeldan ja Metroidin tarkemmin rajattavissa olevat muutokset.

Mitä mieltä olette? Onko Castlevanian "pakko" olla ainaisesti marginaalissa? Tai jos se pääsee parrasvaloihin, tekeekö se väistämättä sielunsa myyvän vaihtokaupan? Ja löytyykö konkreettisia piirteitä muista peleistä, jotka voidaan lukea ainakin suurimmaksi osaksi Castlevanian aikaansaamaksi? Tämä nimittäin sai minut miettimään Castlevanian "perintöä". Jos CV vaikka jonain päivänä lakkautettaisiin kokonaan, mitä sen voitaisiin sanoa antaneen peliteollisuudelle?

[Q]

Castlevania on epäilemättä inspiroinut muita pelintekijöitä musiikillaan ja tunnelmallaan. Toisaalta Castlevanian tunnelmalliset elementit ovat pitkälti kauhukirjallisuuden ja -elokuvien perintöä, mutta Castlevania oli ensimmäisten joukossa tuomassa näitä elementtejä peleihin. Äkkiseltään ei muuten tule mieleen mitään uraauurtavaa asiaa, jonka sarja olisi jättänyt perinnöksi peleihin, mutta ehkä sellaista ei tarvitse ollakaan.

Marginaalistahan sarja on pyrkinyt varsinkin viime vuosina pois. En ole LoS:eja juuri pelannut, mutta enemmän niissä tuntuu olevan muita vaikutteita kuin itse sarjan perintöä.

[A-Yty]

Konkreettisia esimerkkejä inspiraatiota saaneista ovat Devil May Cry ja God of War. Molempien tekijät ovat myöntäneet Castlevanian esikuvakseen. Hassua onkin ajatella, että mistäs sarjoista LoI ja LoS sitten ottivatkaan vaikutteita.

Nykytilanteessa mielestäni havainnollistuu tuo mitä puhuin alkuperästä. Erityisesti Draculan tarua on alettu siirtää yhä kauemmaksi Bram Stokerin maailmasta. Ei sillä, etteikö niin olisi alettu tehdä alkaen jo viimeistään Dracula's Cursessa, jossa Dracula on enemmän velho kuin vampyyri (ja SQ:ssakin enemmän kummitus). Mutta vaikka Dracula on ollut joko ihan vaan voimakas vampyyrien kunkku, maailman tuomari, paha henki tjsp., on alkuperäisessä jatkumossa palattu juurille esimerkiksi sillä, että viinilasia on heitelty teatraalisesti tai on käytetty "Bela Lugosi" -tyyliä. LoS ei edes aivasta siihen suuntaan; ko. Dracula ei yritä olla mitenkään aristokraattinen. Voisi kai sanoa, että alkuperäinen Castlevania-Dracula on lordi siinä missä LoS-Dracula on rahvaanomainen.

Edit: tuli myös mieleen tällainen näkökulma siihen, kuinka paljon Castlevanian asetelma vaikuttaa. Richter taitaa olla ensimmäinen Belmont (tai ehkä jopa ensimmäinen pelattava hahmo), joka nauroi. Richter on muutenkin enemmän "cool"/rämäpäinen (joka varmaan oli harkittua kun ottaa huomioon SotN:in juonen). Rondo oli värikäs ja animehenkinen - ristiriidassa sen edeltäjien ulkoasuun - vaikka ei ehkä alkuperään.Vampire Hunter D esimerkiksi saattoi inspiroida Castlevaniaa alusta asti, joten animemainen ulkomuoto ei ole mitenkään täysin puskista tullut tyyli.

Toisin sanoen, voisi kai sanoa, että tarvittiin vaihtoehtoinen ulkoasu, että sujuvalla tavalla saatettiin tehdä vähän erilaisempi Belmont.

[Graham]

Hmm... Varsin kiintoisa aihe. Tuo ajatus marginaalissa olosta on pitänyt varmasti paikkansa aina siihen asti, kunnes Konami alkoi kehittää Lords of Shadow'ta. Ilmeisesti siis ainakin Konamilla ajatellaan, että Castlevania-pelit voivat miellyttää myös valtavirtaa eikä vain sarjan faneja, ja se pitää varmasti paikkansakin, sillä käsittääkseni LoS jatko-osineen on pärjännyt pelimarkkinoilla varsin hyvin. Silti en voi olla yhtymättä ajatukseen juurikin sielun myymisestä suurelle yleisölle, sillä vaikka en yhtäkään Lords of Shadow -nimeä kantavaa peliä olekaan itse pelannut, sen verran olen ensimmäistä LoS:ta nähnyt ja kuullut, että siinä ei selvästikään ole edes pyritty pitäytymään vanhassa tutussa konseptissa. Niin, minusta tuntuu, että Konami on joutunut tekemään suuria uhrauksia sen suhteen, mikä on vuosien varrella tehnyt Castlevaniasta Castlevanian saadakseen pelisarjan osaksi pelimaailman valtavirtaa ja ikävä kyllä samalla vieraannuttanut joukon minun kaltaisiani pitkäaikaisia faneja. Ainakin omasta puolestani olisin toivonut, että Konami olisi jatkanut mieluummin vielä "vanhan sarjan" parissa loppuun asti ennen koko sarjan luomista uudellen alusta.

Vaikuttajana muihin videopeleihin Castlevaniasta ei minullekaan tule mieleen mitään erityisen merkittävää. Tosin Famicomille julkaistu Akumajō Dracula on varmasti maailman ensimmäinen videopeli, jossa pelihahmon aseena on ruoska. Niin, ja onhan sarja ihan konkreettisesti vaikuttanut siihen Van Helsing -pelin sisältöön, josta sivuston HEY-osastollakin on mainittu, eli jos ei mitään muuta perintöä ole jäänyt, niin ainakin suora viittaus toisessa vampyyriaiheisessa pelissä.

Muuten...

Ilman Ganonia voi olla Zelda-peli.

Kyllä voi. Pelaapa The Legend of Zelda: Link's Awakening.

[A-Yty]

Taisit lukea vähän hätäisesti 

[Graham]

En suinkaan. Itse asiassa luin viestisi varsin hitaasti ja ajatuksella ja osittain vieläpä useampaan kertaan.

[A-Yty]

Tarkoitin, että luit ilmeisesti, että olisin kirjoittanut: "Ilman Ganonia ei voi olla Zelda-peli" 

[Graham]

Oops. Niin luinkin. Nyt vasta huomasin, ettei siinä ei-sanaa olekaan. Olisi pitänyt lukea lainaamani kohta yhtä antaumuksellisesti kuin muu viesti. Pahoittelen.