Remiksejä vai uusia sävelmiä?

Started by Q, 27 August 2008, 21:33

Previous topic - Next topic

Q

Täydellinen Castlevania-ääniraita koostuu tietysti sekä remikseistä että uudemmista tuotoksista, mutta kumpia kuuntelet peleissä mieluiten?

Itse olen yleensä enemmän tyytyväinen, mikäli säveltäjät ovat keksineet jotain uutta - parhaassa tapauksessa vähän kokeilevaakin - puhtaalta pöydältä. Remikseissä tavataan pelata vähän varman päälle, eikä jonkun Bloody Tearsin tsiljoonas uusi syntikkaväännös jaksa enää säväyttää.

SotNissa on tunnetusti sarjan arvostetuimpia ääniraitoja. Pelikokemuksen ainutlaatuisuutta lisää erityisesti se, että uudelleenlämmittely on soundtrackilla minimissä. Sama pätee oikeastaan Lamentiinkin.

Mikäli vanhojen tuttujen biisien osuus on jopa 2:5, uudet ja vieraammat kappaleet pakkaavat jäädä klassikoiden varjoon. Toki kyse voi olla siitäkin, että ennen osattiin tehdä mieleenpainuvampaa pelimusiikkia.

Kaikesta huolimatta: mieluummin kuuntelen kierrätettyjä kappaleita kuin katselen kierrätettyjä maisemia.

A-Yty

#1
Uusi veri on parasta, mutta ei niistä ole kokonaan pakko rakentaa OST:ia. Sanoisinpa, että ainakin yksi uudelleensovitus on asiallinen. Tietty puhkimiksatut, kuten Vampire Killerin ja Bloody Tearsin voisi jo jättää rauhaan, ellei niiden uusinnalle ole todella hyvää syytä (kuten SQ:n uusintaversio)  :o

Andy

#2
Mieluummin kuuntelen uusia väkerryksiä. Liiallisestä kierrätyksestä tulee vähän sellainen olo, että säveltäjä on ollut laiskalla tuulella, eikä ole jaksanut edes yrittää omiaan. Tokihan noita ikivihreitä jaksaa kuunnella, mutta onhan noita tullut viimepeleissä tullut vastaan aika lailla.

Toisaalta, uudemmista peleistä löytyy myös varsin omaperäisiä ja hienoja sävellyksiä. Muistan tässä sellaisia kappaleita kuin Lament of Innocence, Old Castle Ruins, Can't Wait Until Night yms. Todella hienoja tekeleitä, joita jaksaa kuunnella pitempäänkin. Itselläni on Old Castle Ruins kännykässä soittoäänenä.

Vähän molempia kun löytyy, on lopputulos mieleiseni.
Hah, Trevor you ain't!
-Grant DaNasty

Elmina

#3
Yhdyn mielipiteeseen SotN:n ja LoI:n "suurimmaksi osaksi uutta" musasta, joten uusia kehiin vaan.

Ainahan saa tietysti olla muutama remix nostalgiamoodin täydentämiseksi, joten nekin kelpaa - kunhan kohtuudella. Esim. CotM:ssa niitä taitaa kuitenkin olla vähän liikaa... :lol:

venzetti

#4
Kyllä remix kelpaa, jos se on hyvin toteutettu ja semmoisesta kappaleesta josta ei ole vielä remixiä sarjassa kuultu. Muuten ei. Mega Driven Castlevaniassa ei juuri vanhoja musiikkeja kuultu, paitsi pieni pätkä Simon's Themeä, siinä oli siis ihan sopivassa suhteessa. Vanha klassikko toimii kunnolla uudelleen sovitettuna tunnelman luonnissa.

Saeba

#5
Remixejä on mukava kuulla, mutta niiden pitää myös sopia kenttään esim. Vampire Killerin tsiljoonas versio kyllä kieltämättä sopi Dawn of Sorrow'n kenttään, jonka oli tarkoituskin herätellä muistumia alkuperäisen pelin ekasta levelistä. Toisaalta Vampire Killerin, Bloody Tearsin ja Beginningin vois jo jättää rauhaan, erityisesti noita kolmea on kuultu jo sen verran montaa kertaa ja hyvinkin erilaisina versioina.

Bloodlinesin biiseistä olisi mukava kuulla enemmänkin remixeja, siinä kun on mielestäni yksi parhaimpia Cassu-soundtrackeja. Sinking Old Sanctuary kuultiin CotMissa ja PoRissa soi Iron Blue Intention, mutta vielä on jäljellä monta hyvää biisiä, joista ei ole ikinä kuultu yhtäkään remixia toisessa pelissä.

Loppupeleissä toki suosin ennen kaikkea uutta materiaalia, mutta on aina ilahduttavaa kuulla remixeja varsinkin sellaisista biiseistä, joita ei ole kertaa enempää kuultu.
I was hoping for Mercedes but this will have to do

Elorian

#6
Yamanelle jotain muuta tekemistä ja Fujimori remiksaamaan niin kuin Castlevania Chroniclesissa  :mrgreen:

Graham

#7
Vielä vähän aikaa sitten olisin mitä luultavimmin päätynyt vastaamaan vanhojen remiksien puolesta, sillä suoraan sanottuna kaikista pelaamistani 2000-luvun Castlevania-peleistä ainoastaan Dawn of Sorrow'ssa on sellaisia uusia sävellyksiä, jotka oikeasti pääsevät parhaimpien klassikkokappaleiden tasolle. Uskoni uusiin tuotoksiin on siis ollut aika hataraa, mutta onneksi Curse of Darknessilla Konami todisti mielestäni lopullisesti, että uudetkin tuotokset voivat aivan yhtä hyviä kuin klassikotkin. Siksi äänestin uusien sävelmien puolesta, vaikkakaan en toki pistä pahakseni, jos Castlevania-peleissä kuultaisiin jonkin verran uusia miksauksia vanhoista kappaleista jatkossakin.
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.