Linnavaanijat

Ajattelin listata muutaman oman suosikin Commodore 64:n peleistä. Näissä on nyt hyvä puoli se, että valmistaja on näyttänyt vihreää valoa ja näitä saa täysin rehellisin mielin pelata vaikkapa emulaattorilla arjen kiireen ja aherruksen keskellä. Tässä vielä linkki aiheesta varmemmaksi vakuudeksi:
http://www.lemon64.com/games/permissions.php (http://www.lemon64.com/games/permissions.php)

Tämän viikon peliksi nostan:
1. Cosmin Forbidden Forest. Linkki:
http://www.lemon64.com/games/details.php?ID=954 (http://www.lemon64.com/games/details.php?ID=954)

En nyt tässä poikkea muittenkaan näkemyksistä (kts. linkki). Peli oli aikanaan jotain ennen näkemätöntä: isometrinen 3D kauhuseikkailu todella hienoilla urkumusiikeilla ja selkäpiitä karmivalla tunnelmalla. Hahmot olivat myös todella isoja ja tarkoitan ISOJA. Joka tason lopussa oma ukko esitti hurjan voitontanssin, tai no, oikeastaan latasi nuoliviiniinsä, mutta sallittakoon tämä yleinen käsitys tanssista tunnelmaa keventämään muuten niin ahdistavassa pelissä. Tässä pelissä nimittäin kuolo korjasi vääjäämättä ja oman ukkelin veri läikkyi ja roiskui pitkin ruutua.

Peli on vanhentunut kauniisti, mutta luonnollisesti 3d-pelit kestävät aikaa huonommin, kuin simppelit 2d-pelit ja nykypäivän näkökulmasta peli rinnastuu pelaajan silmissä helposti Playstationin alkupään 3d-huttuun visuaalisesti, mutta tunnelma ja musiikki yhdessä historiallisten arvojen kanssa nostaa pelin kulta-orrelle. Moni listaa pelin kaikkien aikojen suosikkeihin. Jos tämän pelin missasi aikanaan, niin tavallaan missasi koko Commodoren peli-ilmiön. Lode Runnerit ja monet muut hienot 2d-pelit kun tulivat lähes joka formaatille ja ne eivät olleet alustasidonnaisia. Forbidden Forestia ei kuitenkaan olisi voinut toteuttaa millään Commodoren pahimmista kilpailijoista. Se on kuuslankun oloinen peli: laaja, hienot kuusnelosmusiikit klassisesta genrestä, todella isot pelihahmot ja loistavat värivalinnat ja vielä kolmiulotteinen! ja kaikki tämä vuonna 1983! Peli ei luonnollisesti ole täydellinen, mutta jotenkin sen epäkohdat vain syventävät kulttipelin statusta ja sielläolemisen tuntua. Tuo metsä on nimittäin ahdistava!

Jos omistat alkuperäisen pelin, niin voit onnitella itseäsi! Aikanaan yleisen oloinen peli oli sitä lähinnä piraattikopioiden varassa. Näitä alkupään pelejä on säilynyt yllättävän vähän kaupan paketissa. Voit toki kertoa, jos pelin omistat . Minulla on pelin pliisumpi jatko Beyond Forbidden Forest, joka ansaitsee olla olemassa, mutta ei enää saavuttanut samaa, ollen tyypillinen jatkis. Hienoa peliä koitettiin herätellä henkiin myös Amigalla, mutta tuon version paras puoli taitaa olla se, että se sisältää myös tämän alkuperäisen kuusnelos-pelin. Omistajat voinevat kertoa, pyöriikö peli emulaattorin voimin?

Tapahtui jotain yllättävää ja tämän viikon peliesittelyn ykkösversio katosi kokonaisuudessaan bittiavaruuteen! Annan nyt siis puheenvuoron rapakon taakse:
http://www.classicgaming.com/rotw/agentusa/ (http://www.classicgaming.com/rotw/agentusa/)

Viikon peli näki päivänvalon kuuslankun pahimmalla kilpailijalla Ameriikan näkökulmasta, eli Atarin tietokoneilla ja eurooppalaisittain kovin haastaja, Spectrum jäi tiettävästi tällä kertaa ilman käännöstä. Sen verran suuri oli Specun mahti, että näimme sen sijaan monta suoraviivaista Spectrumin käännöstä kuusnelosella. Kukapa unohtaisi esim. Fairlightia? Nyt on kuitenkin muisteltavana Agent Usa!

Me turbo tapen ja super turbo tapen hemmottelemat kuusneloselitisit ehdime nähdä tuhansia pelejä aktiivivuosinamme ja vain Revsin kaltaiset tähtipelit pysäyttivät pelaamaan pitemmäksi aikaa. Agent Usa oli kuitenkin jotakin ennen näkemätöntä sekä ulkoasultaan että juoneltaan huumoriakaan unohtamatta, semminkin kun kyseessä oli ns. "opetuspeli".

Vasta Nipan matolaatikko totutti meidät ulkoasultaan vastaaviin peleihin ja vaikka japanin mahtia pelien hiomisessa ja hyvässä pelattavuudessa ei sovi vähätellä, niin mitään Agent Usa:n kaltaista emme koskaan saaneet. Tässä vaiheessa kehoitan jokaista kokeilmaan peliä itse vaikkapa emulaattorin voimin, mikäli vain mahdollista.

Pelin fatalistinen maailmankuva käy hauskasti käsikynkkää humorististen hahmojen ja toteutuksen kanssa ja yhtälö on todella toimiva, kun mukana on vielä ripaus maantietoa jenkkiläisittäin. Itse juonesta ameriikan kaveri kertoo sen verran hyvin, että en tohdi tuohon lisätä mitään sen osion lisäksi, joka katosi bittiavaruuteen ja jää näinollen jokaisen oman mielikuvituksen tai empiiristen kokeilujen varaan.

(https://foorumi.linnavaanijat.com/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.asahi-net.or.jp%2F%7Ecs8k-cyu%2Fwindows%2Fp47_3.gif&hash=3eb95f3c4e1cd9578a1f2415c5da652da0c192bd)

Tämän viikon peliesittely onkin hieman erilainen. Kyseessä on shootteriguru Kenta Cho:n Parsec47 retroräiskintä pc:lle. Pelin parhaita puolia meidän köyhien suomalaisten näkökulmasta on tietysti sen ilmaisuus! Tarvitset siis vain pc:n, jossa pelata peliä. Miksi ihmeessä siis lukea pitemmälle, kun voit jo pelata peliä: http://www.asahi-net.or.jp/~cs8k-cyu/windows/p47_e.html (http://www.asahi-net.or.jp/~cs8k-cyu/windows/p47_e.html)

Peli on aikamoista herkkua meille, jotka olemme aloitelleet peliuramme Vectrexin pelien äärellä. Tälläkin kerralla pääsemme räiskimään vektorigrafiikan piirtämiä avaruusötöjä ja vieläpä musiikinjytkeen tahdissa.

"-Tämä peli on hyvä! Älä myy sitä mulle näin halvalla! Haluan haudata ainoan kappaleen maailmassa  piirongin lipastoon, niin ettei kukaan koskaan pääse pelaamaan sitä. Muut kappaleet olen jo ostanut ja syöttänyt haikaloille."

-Sorry bob. Kenta Cho on oma pomonsa, eikä häntä määräile markkinavoimien seireenilaulut. Tämä peli ei koskaan koe DC:n Ikarugan kohtaloa markkinavoimien puristuksessa, vaan kuka tahansa voi ladata tämän palvelimelta ja monistaa omaan käyttöönsä haluamansa määrän kappaleita. Peli ei pelattavuudeltaan häviä miltään osin edes Radilgylle, tällainen vanha old school player One on jopa paremmin kotonaan tämän parissa.

Pelin tekinen toteutus on moitteeton. Pelaamaan pääsee heti ilman turhien valikoitten kahlausta ja joikkarikin on heti käytössä, kunhan vain olet muistanut sen kytkeä.

Kun nyt alkuun päästiin, niin kannattaa kokeilla myös Tumiki Fighters-peliä ;).

Tarkkaavaiset Matit ja Villet varmasti tutustuivat Kenta Cho:n peleihin jo Pelit lehden 6/7 -05 esittelyn jälkeen, mutta kaikki eivät tuota lehteä lue, ainakaan kovin tarkasti, vaikka ehkä pitäisi .

Tuota peliä olenkin testannut. Ja ihan Macilla, meinaan tuosta ja parista muusta Kenta Chon pelistä löytyy myös OS X-versiot. Samaisen tyypin Torus Trooper on myös mielenkiintoinen ja vauhdikas peli

Jos alla on Linux-distro tai vaikkapa Dreamcast, niin voi seurata Wikin linkkejä Cho:n pelien porttauksista: http://en.wikipedia.org/wiki/Kenta_Cho (http://en.wikipedia.org/wiki/Kenta_Cho)

Ensi viikolla sitten taas totuttuun tapaan uusi peli.

http://www.alienhominid.com/ (http://www.alienhominid.com/)

Tämän viikon pelin valinta ei tuottanut suuresti vaikeuksia. Alien Hominidista on juuri parahultaisesti julkaistu uusi versio Gameboy Advancelle [Manun tuhahtelu kuuluu tänne saakka ;) tarpeen niin vaatiessa. Pelin Xbox ja PS2-versioita myytiin pitkään täysihintaisina, joka on aina riistohinta meille harrastajille, mutta nyt peli on vihdoin saavuttanut alelaarisarjan. Myöntää täytyy, ihastuin peliin ensi silmäyksellä sen verran paljon, että hankin sen lähes DC-pelin hinalla jo ajat sitten Xboxille.

Pelin parissa ovat heti kotonaan SNK:n Metal Slug sarjaa paukuttaneet. Muille tämän huumoripitoisen tasoloikan vaikeustaso voi olla hieman yläkanttiin, mutta sitkeä harjoittelu palkitaan kaikenlaisilla pelillisillä herkuilla aina hiippapipasta lähtien ja tietenkin myös peli etenee siinä sivussa.

Siinä vaiheessa, kun oma Alieni jäljittää FBI:n varastamaa uhvoaan keskikaupungin ruuhkassa vastavuoroisesti lainatulla keltaisella koulubussilla, niin ymmärtää hyvin pelihahmon leveän hymyn :D.

Pelin hulvattomat minipelit ovat oma lukunsa ja tällä party- ja minipelien luvatulla vuosisadalla voisi miltei kuvitellä näitä myytävän täysihintaisena erikseen. Btw. Hominidista on olemassa myös kännykkäpeliversio, lukekaa viralliselta kotisivulta lisää. Peliä on nyt suitsutettu, muttei yhtään liikaa. Siinä missä Slugin huumori alkaa olla ajoittain hieman väljähtynyttä tarjoaa Hominid tiukkaa haastetta ja anarkistista mustaa huumoria aimo ruutalla suoraan ikeneen. Retroisan klassiset todella isot ja rumat big bossit ovat oma lukunsa tässä pelissä. Pomotaistelut saattavat alkuun naurattaa, mutta parissa kohtaa hymy hyytyy. Pienen aivojumpan jälkeen matka taas kuitenkin reippaasti jatkuu seuraavaan nautittavaan koitokseen.

(https://foorumi.linnavaanijat.com/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.newgrounds.com%2Fah%2Falientank.gif&hash=447d6130a808df90ea70adb66891604cb8c9be69)

Pelin valmistaja Behemoth ansaitsee rahansa tekemällä pelejä harrastajalta harrastajalle. Taustalla kuultaa ajatus tehdä pelejä, joista itsekin nauttii. Markkinointinörtit ja segmentit on heitetty riippumattoman pelifirman ikkunasta ulos jo ajat sitten ja taistelussa pahoja megakorporaatioita vastaan voisi rahansa sijoittaa paljon huonomminkin, kun tähän peliin.

Ensi viikolla sitten tuttuun tapaan taas jotakin ihan muuta...

Harmillista että tuota ei julkaistu Gamecubelle Euroopassa vaikka se myikin paremmin amerikassa kuin PS2-versio. Siellä tuota myytiin muutenkin alehintaisena heti. Taas Eurooppaa syrjitään!

Saanen esitellä oman viikon pelin? Minun pelini on Xboxin Panzer Dragoon Orta. Viime yönä kuuntelin pelin soundtrackia ja siitä muistui mieleeni kaikki ne kauniit kohdat pelistä. Voisin sanoa että pelin soundtrack on Castlevaniotakin parempi, vaikkei ihan kaikki kappaleet ole erityisen mahtipontisia. Panzer Dragoon Orta on Segan Smilebit-studion käsialaa joka on myös tehnyt esim. Jet Set Radion ja ilmeisesti myös aiemmat Panzer Dragoonit vaikkei sillä nimellä ollutkaan vielä silloin vuosia sitten.

Panzer Dragoon Orta on kiskoilla kulkeva räiskintäpeli jossa Orta-tyttönen ratsastaa muotoa muuttavalla lohikäärmeellä läpi kymmenen kentän tuhoten kaiken mikä liikkuu. Lohikärmes pelastaa Ortan alusta kun Paha Imperiumi™ hyökkää kylään jossa Ortaa jostain syystä on pidetty vankina hänen syntymästään asti. Siitä alkaa sitten lentomatka kenttien halki ja matkalla Orta törmää Panzer Dragoon-maailman muihin asukkaisiin ja matkustaa luonnon halki käyden nämä perinteiset lumi- viidakko- ja teknologiakentät. Pelin ulkoasu on vähintäänkin mahtava ja jos Microsoft vain viitsisi tehdä tästä Xbox 360-yhteensopivan voisi sitä sitten pelata 720p:llä olettaen että moiset HD-laitteet kotoa löytyvät.

Pelattavuus on hyvin yksinkertaista: Tähtäintä liikutetaan analogitikulla ja a-nappia rämpytetään että saadaan tuhoa aikaan. A-painiketta pohjassa pitämällä voi myös maalata kohteita kuten ZoE 2:ssa (ja aiemmissa Panzereissa) ja päästää homing laserit paukkumaan. Lohikäärmeellä on 3 muotoa joita pitää vaihdella hyvin usein jos haluaa selvitä. Lohikäärmettä voi liikutella mutta rajoitetusti, se liikkuu sen mukaan mihin tähtää mutta peli on joka tapauksessa kiskoilla kulkeva, ja vaikka joka kentässä on ainakin 2 reittiä niin muuten ei ole mitään vapautta. Vaan eipä se haittaa sinänsä sillä matkan aikana ehtii nähdä kaikki upeat nähtävyydet :) Harmillista että peli menestyi todella huonosti!

Pelin kotisivu jonka rakennus jätettiin kesken (paitsi japaninkielinen osuus):
http://www.panzer-dragoon.com/eng/index.html (http://www.panzer-dragoon.com/eng/index.html)
Soundtrackin voi warettaa vaikkapa täältä; omat suosikkikappaleet on 4, 5, 6, 8, 10 ja 16
http://gh.ffshrine.org/soundtracks/195 (http://gh.ffshrine.org/soundtracks/195)

Japanissa pelin yhteydessä julkaistiin myös oma Xbox Valkoinen jossa PDO-kuvitus
(https://foorumi.linnavaanijat.com/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fpictures.xbox-scene.com%2Fhsdemonz%2FXBOX_PanzerDragoonOrtaLEPdoXbox%2Fpdo_xbox.jpg&hash=a7d4509fd4aaa6ccd6fabc7c6859b586435689d9)

Quote from: "Lumienkeli"Panzer Dragoon Orta on Segan Smilebit-studion käsialaa joka on myös tehnyt esim. Jet Set Radion ja ilmeisesti myös aiemmat Panzer Dragoonit vaikkei sillä nimellä ollutkaan vielä silloin vuosia sitten.

En viitsisi antaa Smilebitille kunniaa Panzer Dragooneista. Smilebit -studiota ei tosin enää ole edes olemassa. Team Andromeda teki sarjan aiemmat osat, tosin Smilebitillä työskenteli Ortaa tehdessä muutamia entisen Team Andromedan jäseniä. Yleisesti tuota Ortaa fanit näyttävät pitävän jopa sarjan huonoimpana.

Hyvä kun tarkensit. Ihmetyttää kyllä miksi kukaan pitäisi tuota huonoimpana, vaikken olekaan pelannut Sagaa tai Zweita, sillä ykkönen on todella ankea Ortaan verrattuna Toki se vaikutti paljon upeammalta silloin kun se tuli mutta näin vuosien jälkeen ajan hammas on siihen purrut jonkin verran. Panzer Dragoon Sagaa ei toisaalta voi verrata Ortaan koska se on rpg eikä räiskintä.

Quote from: "Lumienkeli"Hyvä kun tarkensit. Ihmetyttää kyllä miksi kukaan pitäisi tuota huonoimpana, vaikken olekaan pelannut Sagaa tai Zweita, sillä ykkönen on todella ankea Ortaan verrattuna :). Itse peli valui harmillisesti Dreamcastilta kilpailijan koneelle, mutta ei itketä ennen lauantaita: Xbox on ihan kelpo alusta puutteistaan huolimatta pelata Ortaa tai vaikkapa Jet Sett:iä tai ShenMue kakkosta tai uudempia Outruneja.

Panzer Dragoon Saga -Azel on itse asiassa strateginen, vuoropohjainen räiskintä/vuoropohjainen startegia ja rope sitten vain osittain. Pelilliset arviot tulisi tehdä vasta ensimmäisen läpipeluun jälkeen. Tuossakin vaiheessa pelistä on nimittäin vielä enin osa yleensä kokematta/pelaamatta. Peli on niin ylivertainen näihin puhtaisiin kiskojuoksu-actionpläjäyksiin verrattaessa, että kaikkinaiset rinnastukset ovat väistämättä keinotekoisia. Sama, kuin pätkisi Mechwarrior nelosen ja Mech Commander kakkosen samaan nippuun, kun kummassakin seikkailee Mechit samassa universumissa ;).

Itse olen pitänyt joka osasta erittäin paljon ja ensimmäinen osa löytyy sekä europainoksena, että hienona japskiversiona julisteineen kaikkineen. Panzer One oli Saturnin aivan alkupään pelejä, eikä esim. 3d-pädiä oltu, ikävä kyllä vielä esitelty. Jos nyt Zwei ja Orta pistetään aikalaispunnuksilla vaakaan, niin Zwei on hiotumpi paketti, jossa vaikeustaso on tarkemmin mietitty. Jos televisio on pilannut mielikuvituksen ja vain resoilla on väliä, niin korjaa Orta toki potin.

Ei ole pilannut mielikuvitusta mutta ei käy kieltäminen etteikö Orta olisi kaunis peli graafisesti sekä taiteellisesti :) Jos ikinä saan Saturnia hankittua niin ehdottomasti haluan ostaa sille Panzer Dragoon Zwein ja Sagan jos vain ne saa kohtuullisella hinnalla. Odotan innolla kun kerran niitä niin kehutaan!

Quote from: "Lumienkeli"Jos ikinä saan Saturnia hankittua niin ehdottomasti haluan ostaa sille ... Sagan jos vain ne saa kohtuullisella hinnalla.

Sellasella 150 dollarilla voit ehkä hyvällä säkällä Sagan saada. On se kyllä mainio peli, tosin en ole kuin ensimmäistä levyä pelannut.

Quote from: "Lumienkeli"Ei ole pilannut mielikuvitusta mutta ei käy kieltäminen etteikö Orta olisi kaunis peli graafisesti sekä taiteellisesti :) Jos ikinä saan Saturnia hankittua niin ehdottomasti haluan ostaa sille Panzer Dragoon Zwein ja Sagan jos vain ne saa kohtuullisella hinnalla. Odotan innolla kun kerran niitä niin kehutaan!

Ikävä kyllä, pelkään, että Sagan hinta tuleee olemaan pilvissä pysyvästi. Onneksi sain oman kappaleen vanhaan hyvää aikaan hankittua. Jonkin sortin tapaamisessa voisi tuota Panssari kakkosta pelailla, mutta Sagaa ei oikein ennätä päivässä perehtyä. Tuo mielikuvitus-heittoni oli muuten hieman töks, tarkoitus ei ollut sanoa tuota loukkaavassa sävyssä ;). Yleensä kyllä itsellä tulee vastareaktio aika pian. Monet nykypelit ovat aika kevyttä kauraa karkkikuoten alla. Jokin Panzerin versio oli muuten jollekin kannettavalle koneelle. Täytyy tutkia asiaa, nyt ei ennätä ;).

Quote from: "Christophe"Jokin Panzerin versio oli muuten jollekin kannettavalle koneelle. Täytyy tutkia asiaa, nyt ei ennätä ;)

Tämän keskustelun seurauksena päädyin tilaamaan Panzer Dragoon kakkosen japskiversion 8 eurolla. King of Fightersit siirtyi nyt sitten myöhempään ajankohtaan. Kotelon ja levyn kuvitus on kuitenkin tuossa niin hieno, ettei voinut vastustaa. Euroversio on kyllä ihan hieno sekin. hmm Nyt puuttuu vielä Ortan japskipainos...

Muistelisin että Saksan eBaystä saisi halvalla Sagaa, en tosin tiedä onko se saksankielinen. Katsoin sinne niin nyt ei ollut kuin demolevy tarjolla mutta kaikkia muita sai, pal ja japanilaisina versioina.

http://www.lemon64.com/reviews/view.php?id=146 (http://www.lemon64.com/reviews/view.php?id=146)

Viikon peliksi nostetaan nyt vihdoin Broderbund Softwaren Raid on Bungeling Bay Commodore kuuslootalle. Moby Gamesin linkki kattaa jo englanninkielisen arvostelun ja kuvia pelistä. Pelistä ei kuitenkaan saa juuri minkäänlaista käsitystä pelaamatta sitä itse.

Pelissä tukialukselta yksi kerrassaan operoivat omat helikopterit koittavat tuhota vihollisen ylivoimaisen armadan. Se, missä tämä peli poikkeaa tavanomaisesta shootterista  on ensinnäkin liikkumisen vapaus ja toisaalta taustalla kytevä strateginen minipeli. Tavallaan kyseessä on hienostunut kivi-paperi-sakset leikki.  Pelaaja voi itse päättää, käykö vihollisen lentokenttien kimppuun ja estää näin vihollisen lentokoneitten hyökkäykset omaa tukialusta vastaan. Siinä sivussa pitää ehdottomasti estää vihollisen taisteluristeilijän valmistuminen: se nimittäin tekee vesille laskun jälkeen kertalaakista selvää omasta tukialuksesta. Toisaalta pääkohteena ovat vihollisen kuusi tehdasta. Mitä enemmän tehtaita on toimintakunnossa, sitä nopeammin vihollinen korjaa vaurionsa ja kehittelee uutta sotateknologiaa. Sodan edetessä yksinäinen helikopteri saa vastaansa yhä pahempia helvetinkoneita, joista suihkarit ja risteilyohjukset ovat kaikista inhottavimpia. Tehtaitten liepeitten sulkutuli riipii myös jyvät akanoista.

Kun oma kopteri on saanut kuolettavan osuman ja syöksyy syöksykierteessä maahan, niin on mahdollisuus paljastaa todellinen karvansa ja tehdä hurja kamikaze-syöksy päin vihollisen taistelualusta, josta saattaa tuhota kokonaisen tykkitornin ja pakottaa laiva näinollen telakalle korjauksiin. Pienellä tuurilla kamikaze-syöksy voi myös tuhota pahoin vaurioituneen vihollistehtaan ja olla näin hyvin merkittävä sodan loppua ajatellen.

Peli erosi aikalaisistaan eniten siinä, että taustalla tapahtui koko ajan paljon, eikä peli pysähtynyt odottamaan pelaajaa, vaan eteni täysin omalla painollaan. Pelaajan harteilla oli kuitenkin sodan kulun kääntäminen itselle edulliseksi. Pienet, hienot yksityiskohdat ja loppuunsa saakka hiotut detaljit aseteknologiassa tekivät tästä pelistä helmen kuuslootan sotapelien joukossa. Kopterin ohjaus oli nerokas ja oli tavallaan Zero Gunner 2 pelin kunniakas edeltäjä innovatiivisen helikopteriohjauksen suhteen.

Peliä ei saa tänä päivänä ostettua kovinkaan helposti, mutta sitä on mahdollista kokeilla emulaattorilla tai pienellä viitseliäisyydellä myös aidolla koneella. Jos pelaat peliä peeceellä tv-outin kautta, niin muista kytkeä myös joikkari, jotta voit kokea pelin, kuten se on tarkoitettu ;)

Will Wrightin myöhemmät edesottamukset ovat varmasti miltei kaikille tuttuja. SimCityn siemen kyti Raid On Bungeling Bayn maailmassa
http://www.will-wright.com/willshistory2.php (http://www.will-wright.com/willshistory2.php)

Minulla oli tuo peli nesillä jollain 190-in-1 cartilla. Se oli tosi vaikea, en koskaan päässyt siinä kovin pitkälle... Niitä tehtaita sain tuhottua kai jonkin verran mutta sitten ne lentokoneet tuli ja jossain välissä aina lentotukialukseni tuhottiin. Se oli surullista ja pelottavaa

Pelistä on myös kolikkopeli-versio, mutta siitä ei ole edes valokuvaa KLOV:issa.

(https://foorumi.linnavaanijat.com/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fdarakutenshi.4t.com%2FRoche1.gif&hash=c89fa7017d75032df0707d9c21c09ecbc73ed149)

Nyt ei olisi oikein aikaa tähän, mutta Daraku Tenshi : The Fallen Angels pitää tuoda esiin ennen kuin mahdolliset pcb:t vajoavat unohduksen suohon . Peliä saa tarjota minulle!

Peli ei koskaan saanut kotikonejulkaisua, joka luonnollisesti söi sen tunnettavuutta isolla kädellä. Kyseessä on siis tyypillinen kulttipeli: se tuli vain kolikkopelinä, joka sekin oli vain pienellä levikillä. Harrastajajoukko jäi siis väistämättä pieneksi, mutta sitäkin fanaattisemmaksi.

Peli on 2d-tappelupelien aatelia niin taustojen, kuin myös hahmojen osalta. Pelihahmojen profiileissa on mukavasti särmää, nämä ovat todellakin langenneita enkeleitä. Jokaisella hahmolla on puhuttelevia komboja, mutta ei mitään yliluonnollisiä 50 metrin hyppyiskukierrepotkuja ilmassa kuitenkaan. Pelissä puhuttelee sen realistisuus ja liikkeiden uskottavuus. Valitettavasti en nyt ehdi ylistää peliä enempään, mutta jos kuulut niihin, joka hankki 32-bittisen pelikoneen juuri mättöpelien takia, niin kannattaa ehdottomasti miettiä keino päästä tutustumaan tähän loistavaan peliin! Linkeissä on epävirallinen kotisivu pelille, josta kannattaa katsoa ainakin hahmoesittelyt.

http://darakutenshi.4t.com/ (http://darakutenshi.4t.com/)
http://en.wikipedia.org/wiki/Daraku_Ten ... len_Angels (http://en.wikipedia.org/wiki/Daraku_Tenshi_-_The_Fallen_Angels)
http://www.klov.com/game_detail.php?let ... me_id=7513 (http://www.klov.com/game_detail.php?letter=D&game_id=7513)

Sana on tässä aiheessa harvinaisen vapaa, jos haluat tuoda esille omia (liian?) vähälle huomiolle jääneitä suosikkepelejäsi

Kiitos hienosta arvostelusta. Tämä olisi auttanut suuresti, kun pyörittelin peliä alelaarin ja kourani välillä. En kyllä epäillyt pelin hyvyyttä muutenkaan, mutta aikaa on niin kovin vähän nykyään pelaamiseen. Varmasti tulee peli nyt kuitenkin haettua, kun kerkiää .