Viimeisin Castlevania-pelikokemus

[Andy]

Niinpä. Pelaisin heti, jos vain Wiin Virtual Consoleen julkaisisivat.

[Graham]

No niin, päätin Vihaisen videopelinörtin innoittamana tutustua omakohtaisesti Super Castlevania IV:ään (jota sivumennen sanoen kutsun mieluummin pelkäksi Super Castlevaniaksi ihan siitä syystä, että perässä oleva IV on tarpeeton). Aiemmat kokemukseni pelistä perustuivat siihen, että olin nähnyt jonkun muun pelaavan ensimmäistä kenttää emulaattorilla, täysikokoisella ruudulla, mikä ei saanut minua vakuuttumaan sen paremmin grafiikan kuin pelattavuudenkaan puolesta. Nyt (itsekin emulaattoriin turvautuen) pelin itse pelanneena alusta loppuun täytyy myöntää, että aiempi suhtautumiseni peliin oli turhan ennakkoluuloinen.

Super Castlevania on tekee pelattavuuteen monessakin mielessä parannuksia Nintendo-Castlevanioihin verrattuna, sillä liikkuminen on tehty paljon joustavammaksi, ja jos verrataan sitä ensimmäisen Castlevanian Chronicles-versioon, siihenkin nähden Simonin liikkuminen on kätevämpää pelaajan kannalta. Erityisesti mahdollisuus huitoa ruoskalla ylöspäin ja yläviistoon on ominaisuus, josta on todella paljon hyötyä ja joka tekee pelaamisesta paljon mukavampaa. Minusta on kummallista, ettei missään muussa 2D-Castlevania-pelissä ole tätä ominaisuutta hyödynnetty (ellei sitten Rondo of Blood toimi samalla mekaniikalla). Hyppimisen pituutta ja suuntaakin on onneksi mahdollisuus säätää, ja erityisesti portaiden nousu on tehty paljon helpommaksi kuin vanhoissa "Vanioissa" tai Chroniclesissa. Tämä on myös minulle ensimmäinen kerta, kun pelattavalla hahmolla on ollut mahdollista kävellä portaat moonwalk-tyylillä, mikä on ihan hauska ominaisuus.

Graafisesti Super Castlevania näyttää Super Nintendo -peliksi ihan hyvältä, vaikkakaan mielestäni se ei ole yhtään Chroniclesia näyttävämpi. Simonin kävely on myös vähän hassun näköistä; aivan kuin hän liukuisi jääpinnan päällä. Ainakin hänen hyppyasentonsa voisi olla vähän enemmän etukenoon nojaavaa, kuten Chroniclesissa, sillä se näyttää luonnottomalta. Pääosin grafiikka on kuitenkin han näyttävää, ja erityisesti pitää mainita huone, jossa tausta näyttää rullaavan kolmiulotteisesti kuin turbiini. Se oli komeaa.

Mitä itse pelin toimintaan tulee, täytyy sanoa, että aluksi Super Castlevania on suorastaan naurettavan helppo mutta vaikeutuu huomattavasti loppua lähestyessään. Kaksi viimeistä tasoa ovat jo siinä määrin vaikeita, että uskoakseni kokenutkin Nintendo-Castlevanioiden pelaaja joutuu näkemään Game Over -tekstin varsin monta kertaa. Kenttäsuunnittelu on myös varsin mielenkiintoisesti tehty, sillä kaikki kentät eivät ole vain puhtaita vasemmalta oikealle -tyyppisiä tasoja, ja ainakin yksi kenttä ei pääty vielä pomotaisteluun, vaan etenemistä pitää jatkaa vielä, ennen kuin pääsee seuraavaan kenttään. Pomotaistelut ovat muuten minusta tämän pelin parasta antia. Useimmat niistä ovat aika helppoja, mutta vain jos tietää oikeanlaisen strategian, mikä tekee pelaamisesta todella hauskaa.

Musiikista täytyy sanoa vielä muutama sana. Se on enimmäkseen ihan mukavan kuuloista, varsinkin kun äänenlaatu on paljon parempaa. Huomasin nyt, että Game Boy Advancen Castlevaniassa käytetty musiikki on peräisin Castlevania III:n lisäksi myös tästä pelistä. En muista kappaleen nimeä, mutta oli mukava yllätys kuulla hieman erilaisena versiona se biisi, joka soi GBA:n Castlevaniassa Underground Warehouse -alueella. Oli myös mukava kuulla lopussa uudelleensovituksia aiempien Castlevania-pelien parhaimmistosta. Niin, ja viimeisen taistelun taustamusiikista täytyy sanoa, että se oli harvinaisen tylsänkuuloinen – kunnes Draculan energiasta oli enää neljäsosa jäljellä, ja ensimmäisessä kentässäkin soinut Theme of Simon Belmont kajahti yllätäen taustalle! Koskaan aiemmin en ole Castlevania-pelissä kuullut niin rohkaisevaa musiikkia viimeisessä taistelussa. Tuntui siltä kuin peli olisi halunnut viestittää pelaajalle, että tämä ajanut Draculan todella ahtaalle ja: "Enää viimeiset iskut. Sinä voitat – anna mennä!" Minusta vastaavanlaista musisointia saisi käyttää muidenkin Castlevania-pelien lopputaisteluissa.

Kaiken kaikkiaan Super Castlevania on ihan kelpo Castlevaina-peli höystettynä monilla innovaatioilla, joita ei ikävä kyllä ole jatkossa hyödynnetty. Parhaaksi Castlevaniaksi en tätä menisi kehumaan, mutta hyvää tavaraa se on silti ja on mielestäni suunnilleen samalla tasolla tasolla kuin Castlevania III. Tämä peli kyllä varmasti miellyttää ketä tahansa, joka yleensäkin pitää kaksiulotteisista Castlevania-peleistä.

[Q]

Hyvä analyysi. Tuosta ruoskasta täytyy mainita sen verran, että The New Generationissa ruoskalla voi myös iskeä yläviistoon ja alaspäin. Samoin ruoskan varassa voi hyppiä ketterästi kattoja pitkin. TNG:n jälkeen ei muistaakseni ruoskan lyöntisuuntaa ole päässyt ohjaamaan. Korjatkoon parempimuistinen, jos olen väärässä.

[Graham]

Ai niin tosiaan, unohdin kokonaan The New Generationin ja muut sen kronologisesti lähelle sijoittuvat Castlevaniat. Mutta kyllähän alaspäin ja alavistoon lyönti onnistuu Chroniclesissakin (sekä luonnollisesti pelin alkuperäisessä X68000-versiossa), minkä vuoksi kehuin nimenomaan mahdollisuutta lyödä myös ylöspäin.

[Demong]

Emulaattorilla eilen lopetin symphony of the nightin

[Maria]

Eilen pelailin hieman Dawn:ia, jossa pääsin jonnekin sinne vesialueelle mutta lopetin teleport-huoneen löydettyäni kun en jaksanut etsiä tallennushuonetta.

Ja kuten toisesta topikkista selvisi varmaan, toinen pelikokemus oli pari kenttä 64sta. Eipä ole tuota tullut ennen pelattua. Just niin hankala ohjattuvuus kun porukka siitä sanoo, mutta muuten ihan Cassumaista meininkiä.

[Demong]

Tähän en vastaa muutakuin; Castevania Chronicles PsxFin emulaattorilla eikä omasta mielestäni  mikään kovin loistava ollu

[Rod]

Gamecuben Gameboy player lojunnut kuusi vuotta paketissaan ja vasta tänään hokasin, että sehän pyörittää jenkkipelejäkin Tulipahan nyt viimein pelattua Legendsiä ihan laillisesti. Selkeästi parempi kuin Adventure, suunnilleen samaa tasoa Revengen kanssa.

[Q]

Dawnissa lähti Julius-moodi käyntiin. Sangen viihdyttävää kurmootusta; kaikki lisäaseet jatkuvasti messissä, leveluppaus ja sidekickinä vielä yksi Belnades.  

[VTS]

Castlevania Curse of Darkness.. Mutta se jäi valitettavasti puolitiehen. Onnistuin jotenkin sekoittamaan savet. Olisi mukava pelata sitä nyt uudestaan kun sain kyseisen mangan päätökseen.

[Grand Cross]

Ostin Lament Of Innocencen edellispäivänä, viime yönä aukenivat loppuvastuksen ovet.
En tosin päihittänyt vanhaa kunnon kaapumiestä vielä, kokeilen uudestaan tuossa aamukahvin ja tupakan jälkeen.

[Andy]

Curse of Darkness on ollut PS2:ssa pyörimässä, ja tänään pitäisi moinen läpi pelata. Aikaa on kulunut kunnioitettavat 18 tuntia, ja Draculan piiskaamisen jälkeen pitäisi vielä ottaa 100% run, sekä Trevor-moodi.

[Grand Cross]

Eilen aamupäivällä läpäisin Simon's Questin, jonka jälkeen pelailin Raakkulan Kirousta.

[VTS]

Harmony of despairia on tullu hakattua aika ruhtinaallisesti.  

[ParasiteX]

Pelasin just itseltäni ohi jääneen Aria of Sorrowing läpi 100%. Boss Rushia en jaksanut pelata loppuun asti.