Rondo of Blood

Started by Christophe, 14 April 2006, 21:42

Previous topic - Next topic

Q

#30
Quote from: "A-Yty"Olisko kellään heittää tuntemuksia Chronicles-Rob:ista? En nyt ihan mahdottomana pidä jonkun edullisen PSP-paketin hommaamista, jos sattuis ilmaantumaan.

Arvosteluni on sivuilla, mutta vastaan silti. Sanoisin, että faneille ehdottoman suositeltava paketti jo ikään kuin yleissivistyksen vuoksi. Missään ei olla menty varsinaisesti vikaan remaken suhteen. Uusia kokemuksia vaan on turha hirveästi hakea, kun 95 % kentistä oli jo alkuperäisessä.

Voihan sen PSP:n myydä jälkikäteen eteenpäin.  :weed:

A-Yty

#31
Se olis muuten ok, mutta niissä tulee aina persnettoa. DS:n kanssa kävi nimenomaan noin; ostin koneen CV:n takia, pelasin ja sitten se se keräsi pölyä kaapissa, kunnes myin sen vuoden sisään tarpeettomana. Joku alle satasen paketti, jossa tulisi mukana jonkun verran pelaamisen arvoisia pelejä, olisi kuitenkin vakavan harkinnan arvoinen.

Erityisesti näinä synkkinä aikoina DXC:n latausjulkaisu olisi enemmän kuin järkevää, mutta kun Konami unohti kunnolla tunnustaa erään pidetyimmän sarjansa 25-vuotisjuhlan, niin tällaisen tapahtuminen kuulostaa utopistiselta (vaikka huhu jaksaakin kiertää).

Graham

#32
Olen juuri aikeissa aloittaa kyseisen Dracula X Chronicles -version pelaamisen, ja tuntemuksia on tullut jo heti ohjekirjan selailun jälkeen.

Quote from: Q on 06 October 2011, 12:18
Missään ei olla menty varsinaisesti vikaan remaken suhteen.

Olen kyllä jyrkästi eri mieltä. En ole edes peliä päässyt aloittamaan, kun on jo ensimmäinen pettymys tullut vastaan: alkuperäinen Rondo of Blood, jonka on mainostettu olevan paketissa mukana, onkin lukittu lisäpeli ja avattavissa "pelaajille, jotka täyttävät tietyt ehdot". Ja minä kun nimenomaan ostin koko pelin, että pääsisin pelaamaan läpi tuon harvinaisuuden, jota ei koskaan ole Euroopassa julkaistu! Nyt pitäisi muka pelata ensin uudistettu versio ja täyttää jotain epämääräisiä ehtoja ennen kuin pääsee pelaamaan alkuperäistä; nurinkurista ja epäjohdonmukaista. En pidä ollenkaan. >:(
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.

Rod

Vaivattomin keino päästä suoraan noihin bonuspeleihin on käydä lataamassa täältä valmis tallennus. Voin varmistaa ainakin USA-version toimivuuden.

Q

Viittasin kommentillani Rondon remake-version toteutukseen, enkä pakettiin kokonaisuutena. Olen yhtä mieltä siitä, että kaikki kolme peliä olisi pitänyt asettaa alusta lähtien pelattaviksi.

Originaali-Rondo löytyy muistaakseni helposti, kunhan peliä jaksaa hetken tahkota. Sijainti kerrotaan täällä: http://www.linnavaanijat.com/dxc/vinkit/

Graham

No niin, nyt on sitten uusittua versiota pelattu jo hyvän aikaa ja menty jopa kahteen otteeseen läpi. Pelin alkuperäisversion saikin onneksi avattua yllättävän helposti, kun tarvitsi vain löytää yksi tietty esine tietystä paikasta. Kun vielä saisi jotenkin avattua myös Symphony of the Nightin...

Mutta uudesta versiosta voisin nyt kertoa jotain, kun se on käynyt kohtalaisen tutuksi. Peli on kyllä graafisesti aivan omaa luokkaansa, kun sekä hahmot että tasot, esineet ynnä muut ovat sprite-kuvien sijaan aitoja 3D-malleja, vieläpä hyvin toteutettuja 3D-malleja. Pelimekaniikka on kuitenkin ehtaa 2D-Castlevaniaa, mikä on hyvä. Pelihahmon liikkeiden kontrolloinnin opettelu vie hieman aikaa, mutta kun siihen on tottunut, homma sujuu hyvin. Vaikeusaste on tässä pelissä yllättävänkin korkea, millä varmaankin on pyritty kompensoimaan pituutta; peli on nimittäin yllättävän lyhyt. Ensimmäinen läpipeluu ei vienyt kuin viitisen tuntia, vaikkakin prosentteja sillä kertyi vain 32. Vaihtoehtoiset reitit tuovat mukavasti uudelleenpeluuarvoa, kuten myös Maria-lisähahmo. Kyseisen hahmon löytäminen tosin oli kiven alla, kun valitsin ensimmäisellä läpipeluukerralla ensimmäisessä kentässä vaihtoehtoisen reitin, enkä siksi päässyt lainkaan paikkaan, jossa Maria on. Toisella kerralla taas hengissä selviäminen avaimen kanssa lukitulle ovelle asti oli todella vaikeaa.

Uusi versio vaikuttaa kaiken kaikkiaan ihan hyvältä Castlevania-peliltä, joskin olen löytänyt siitä kaksi selkeää puutetta: 1) 7. kentässä, jossa silta sortuu, kuolee, mikäli saa osuman vihollisesta aivan murtumakohdan yläpuolella, koska silloin hahmo putoaa sillalle kyykkyasentoon, eikä nouse enää ylös. 2) Loppua kohden nousevasta vaikeusasteesta huolimatta kaksi viimeistä pomoa ovat naurettavan helppoja. Selvisin Draculastakin jo toisella yrittämällä, joka oli ensimmäinen yritys täysillä elämäpisteillä.

Quote from: Rod on 14 January 2012, 10:34
Vaivattomin keino päästä suoraan noihin bonuspeleihin on käydä lataamassa täältä valmis tallennus. Voin varmistaa ainakin USA-version toimivuuden.

Eipä ole enää tarpeen, kun olen uudella versiolla jo aloittanut ja saanut avattua alkuperäisenkin. Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin, miten tuollainen käytännössä toimii? Se, että lataan tallennustiedoston omalle tietokoneelleni, on yksi asia, mutta millä minä muka sen siirrän tietokoneeltani peliin?
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.

Rod

Quote from: Graham on 15 January 2012, 00:56
Eipä ole enää tarpeen, kun olen uudella versiolla jo aloittanut ja saanut avattua alkuperäisenkin. Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin, miten tuollainen käytännössä toimii? Se, että lataan tallennustiedoston omalle tietokoneelleni, on yksi asia, mutta millä minä muka sen siirrän tietokoneeltani peliin?
USB-yhteydellä vaan kiinni ja lisäät puratut tiedostot PSP-kansioon (savedata). Peli tunnistaa automaattisesti tallennukset.

Graham

#37
Niinpä tietysti. Ehdin jo unohtaa, että PSP tallentaa kaikki tiedostot muistikortille eikä peleihin, niin kuin Nintendon käsikonsoleissa. Kieltämättä kätevää, että USB:n kautta voi siirtää tiedostojakin, joita konsoli voi hyödyntää.

Nyt on peliä tullut "höylättyä" jo sen verran, että suurin osa salaisuuksista on auennut ja kaikki mahdolliset eri reititkin löydetty. Symphony of the Nightkin avautui näemmä samalla tavalla kuin alkuperäinen Rondo of Blood. Enpä olisi arvannut, että neitoja pelastamalla saa uusia kykyjä, joilla voi tuhota muuten tuhoutumattomia seiniä. Dracula-taistelun helppoudellekin oli näemmä ihan selkeä syy, sillä hänen piilotettu kolmas muotonsa onkin sitten kaukana helposta. Mutta hyvä, että Konamin tiimi on tehnyt viimeisestä pomotaistelusta oikeasti vaikean. :jees:

Sitten vielä muutamia huomioita pelistä, joita en aiemmin tullut maininneeksi:

Pelissä on mukana yllättävän monta kappaletta Castlevania III:sta.
Alkuvalikon musiikki on sama kuin Game Boy Advancen Castlevaniassa, mutta mieskuoron esittämänä ja huomattavasti korkealaatuisempana versiona; erinomainen musiikkivalinta.
Myös suurin osa Richterin "vyörytyksistä" on täsmälleen samanlaisia kuin mitä Nathan tekee tietyllä korttiyhdistelmällä Game Boy Advancen Castlevaniassa.
Se, että pelin dialogi on ääninäytelty, on mukava lisä.
Draculan toinen muoto muistuttaa hämmästyttävän paljon Dracula-Soman toista muotoa Dawn of Sorrow'n Julius-moodissa, vaikka onkin erivärinen.
Pelin paras loppu on Marialla pelattuna hauska, mutta yllätyksekseni myös oikeasti mielenkiintoisempi kuin Richterillä pelattuna. Maria on muutenkin hahmona selvästi kiinnostavampi kuin Richter. Hänen ääninäyttelijänsäkin puhuu minusta luontevammin kuin Richterin.
Richter ei osaa ääntää omaa nimeään oikein.

Siinäpä se... toistaiseksi. Palaan asiaan taas, kun olen tutustunut alkuperäiseen versioon.
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.

Graham

No niin, alkuperäinen Castlevania: Rondo of Blood on lopultakin menty läpi ihan sataprosenttisesti. Suurin osa pelin ominaisuuksista ei tietenkään tullut yllätyksenä, kun jouduin pelaamaan uuden version ensin, ja mieleni teksisikin kovasti tehdä vertailua vanhan ja uuden version välillä. En kuitenkaan tällä kertaa tee niin, vaan yritän arvioida pelin alkuperäisversiota sellaisenaan, itsenäisenä pelinä, parhaani mukaan.

Ihan ensimmäiseksi on kehuttava (jälleen) vaihtoehtoisen reittivalinnan mahdollisuutta täysin lineaarisesti etenevässä pelissä. Kenttäsuunnittelu on epäilemättä Rondo of Bloodin paras ominaisuus. Se, että pelin yhdeksästä kentästä neljästä on kaksi erilaista versiota, lisää huomattavasti uudelleenpeluuarvoa ja saa koluamaan kertaalleen läpimentyjä kenttiäkin uudelleen. Myös itse tasojen rakenne on todella hyvin laadittu ja on mielekkäämpi kuin missään muussa lineaarisessa Castlevania-pelissä. Pieni miinus siitä, että osa kentistä on turhan lyhyitä.

Pelattavuuskin tuntuu olevan kunnossa. Richter heiluttaa ruoskaa ja heittelee lisäaseita perinteiseen tapaan, mutta hyppyjen pituutta voi onneksi kontrolloida jossain määrin, kuten Super Castlevaniassa. Kaipaisin totisesti myös mahdollisuutta säätää ruoskan suuntaa; se kun olisi helpottanut Richterillä pelaamista huomattavasti. Onneksi mukana on lisäaseilla tapahtuva "vyörytys" (item crash), joka auttaa selviytymään pahimmista paikoista. Taaksepäin suuntautuva volttihyppy on myös paikoin kätevä ominaisuus. Todella ärsyttävä ominaisuus puolestaan on se, että otettuaan vahinkoa pelihahmo pysyy vahingoittumattomana naurettavan lyhyen aikaa, minkä seurauksena iso vihollisjoukko voi koitua hetkessä kuolemaksi.

Graafisesti peli on aika hyvän näköinen, suunnilleen samaa tasoa Sharp X68000:lle julkaistun Castlevanian kanssa. Osa liikkuvien kohteiden animoinnista tosin ei ole lainkaan sulavaa (esimerkiksi Richterin kävely portaissa) vaan hyvin tönkköä, mikä on hieman häiritsevää. Grafiikan osalta pelikokemus oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen, sillä vihollisten sprite-kuvista todella moni oli sama, jota oli käytetty myös Harmony of Dissonancessa. Tai oikeastaan, kun tämä peli tehtiin ensin, pitäisi kai sanoa, että todella monia kuvia käytettiin myöhemmin Harmony of Dissonancessa. Draculan toisen muodon sprite puolestaan oli täysin sama kuin Dracula-Somalla Dawn of Sorrow'ssa.

Alkuintrossa ja välikohtauksissa käytetty anime-tyyli on yllättävän hyvän näköistä ja itse asiassa sopii hyvin pelin tunnelmaan. Ääninäyttely on mukava lisä, vaikkakaan huulisynkroniikkaa ei näissä kohtauksissa selvästi ole edes yritetykään saada luotua. Lisäksi Dracula on piirretty näissä vähän omituisen näköiseksi.

Äänipuoli RoB:issa on jokseenkin kunnossa. Taustamusiikin äänenlaatu on järjestään erinomainen, mutta kääntöpuolena on se, että yksikään ääniraita ei soi "silmukkana", vaan jokaisella raidalla on sekä alku että loppu, jolloin musiikki soi aina alusta loppuun kuin tavallinen levytetty kappale ja alkaa parin sekunnin tauon jälkeen soida uudestaan samalla tavoin introineen. Tällainen musiikintoistotapa on videopelimaailmassa varsin poikkeuksellista, enkä ole aiemmin yhdessäkään Castlevania-pelissä törmännyt moiseen. Useimmat taustasävelmät kuulostavat todella hyviltä, minkä vuoksi niitä kuuntelisi pelatessa mieluummin tauottomalla toistolla. Yllätyin muuten täysin siitä, että Game Boy Advancelle julkaistun Castlevanian otsikkoruudussa soiva kuorolaulu (nimeltään Requiem) onkin alkujaan peräisin tästä pelistä. Huomasin myös, että tässä kappaleen äänenlaatu oli paljon, paljon parempi.

Pelin toinen pelattava hahmo, Maria, tuo myös tietynlaista lisäarvoa peliin. Kaikista uusista ominaisuuksistaan huolimatta RoB olisi kovin lyhyt ja nopeasti läpi kouluttu peli ilman lisähahmoa. Pidän erityisesti siitä, että Richterin lisäaseiden sijaan Maria käyttää eläinhahmoja, jotka kutsuttuina (useimmiten) aiheuttavat vihollisille vahinkoa, ja jokaisesta eläimestä on olemassa myös vyörytysversio. Marialla koko pelin läpi pelaaminen on itse asiassa helpompaa kuin Richterillä tytön monipuolisempien liikkeiden ansiosta. Pidin siitä, että Marialla pelatessa pelin loppu on hieman erilainen, (tosin en ymmärrä, miksi Dracula kutsui myös Mariaa Belmontiksi).

Olen kehunut tätä peliä monilta osin, mutta en ehkä sittenkään laskisi sitä Castlevania-pelien parhaimmistoon. Mainitsemani haittapuolet nimittäin ovat melko vakavia puutteita, ja lisäksi on mukana on tiettyjä ominaisuuksia, joista en ole vielä maininnut mitään. Vaikeustaso on nimittäin jokseenkin vaihteleva, ja etenkin Richterillä pelatessa väärissä paikoissa; jotkin alueet jo ihan pelin alkupäässä suorastaan kuhisevat vihollisia ja monissa on mukana vaarallisia pudotuksia ja liikkuvia alustoja, jolloin yksikin osuma viholliseen johtaa helposti kuolemaan. Monet kentät ovat siis paikoin todella vaikeita, kun taas toiset ovat huomattavasti helpompia. Pomotaisteluissa puolestaan haastetta ei useimmiten ole lähimainkaan tarpeeksi. Erityisesti Dracula-taistelu oli aivan liian helppo. RoB on siis paikoin vaikea, paikoin helppo, mutta enimmäkseen väärällä tavalla. Lisäksi pelin "100 %" on liian helposti saatavissa, kun siihen ei edes vaadita Marialla pelaamista lainkaan.

Kaiken kaikkiaan Rondo of Blood on ihan hyvä Castlevania-peli, ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta luulen, että myös jokseenkin yliarvostettu. Ainakin sen perusteella, mitä pelistä on kirjoitettu Linnavaanijoiden sivustolle, odotin sen olevan huomattavasti parempi.

Lopuksi minulla olisi kysymys Q:lle ynnä muille, jotka ovat jo vanhastaan perehtyneet peliin. Jos olen oikein ymmärtänyt, Rondo of Bloodia ei ennen Dracula X Chroniclesin julkaisua ollut julkaistu koskaan Japanin ulkopuolella, jolloin alkuperäisversion otsikkoruudussa on täytynyt lukea pelin japaninkielinen nimi Dracula X: Chi no Rondo, ja valikoidenkin on täytynyt olla japaninkielisiä. Dracula X Chroniclesissa otsikkona on kuitenkin pelin länsimainen nimi: Castlevania: Rondo of Blood. Myös valikot ovat englanninkielisiä. Siispä kysyn: miten tämä on mahdollista?
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.

A-Yty

#39
Itse olen lähinnä mennyt sen mukaan miten olen alunperin kuullut lontoonkielisillä foorumeilla pelistä puhuttavan alun perin vuosia sitten. Onhan tuosta tarjottu myös luovaa käännöstä "Reincarnation of Blood", mutta "Rondo" on monimerkityksillisin ja siksi varmaan vakiintunut nimeksi. "Rondo" myös menee musiikkitermiteeman (Symphony, Aria jne.) mukaisesti. Nykyään, kun peli on uudelleenjulkaistu, on kieltämättä ehkä selkeintä puhua alkuperäisestä Rondosta Chi no Rondona. Alkuperäisessä pelissä dialogi ja teksti olivat japaniksi, mutta valikot englanniksi.

"Chi no Rondo" taitaa englanniksi mahdollisimman suoraan käännettynä olla "Circle of Blood".

Q

Saattaa olla, että jotain kosmeettisia muutoksia on tehty PSP-julkaisua varten. Nimikäännöksen suhteen onkin kiintoisaa miettiä, onko Rondo of Blood valittu nimeksi sen takia, että se on suorin käännös, vai sen takia, että se on ollut vuosia yleisesti käytössä sarjan fanien keskuudessa.

Ääniraidan looppaamattomuus johtuu varmaankin tuon ajan CD-teknologian rajoitteista.

Graham

Quote from: A-Yty on 06 December 2012, 19:44
Alkuperäisessä pelissä dialogi ja teksti olivat japaniksi, mutta valikot englanniksi.
Ahaa, erehdyin siis valikkokielestä, mutta jos otsikkoruudun tekstin lisäksi myös dialogi on ollut japaninkielistä, peliin on todella tehty "kosmeettisia muutoksia", sillä PSP:llä ääninäyttely on englanninkielistä. Tämä on varsin mielenkiintoista, sillä vaikka kyseessä onkin "alkuperäinen" Rondo of Blood, sitä ei ole laitettu mukaan sellaisenaan alkuperäisformaatissa, vaan kyseessä on ihan oikea ja virallinen länsimaajulkaisu muiden Castlevania-pelien tapaan. Tämä ei toki minusta ole mitenkään huono asia, sillä kuuntelen dialogia paljon mieluummin englannin- kuin japaninkielisenä.

Muuten olen sitä mieltä, että englanninkielisenä nimenä "Rondo of Blood" on Chi no Rondon paras käännös. Näin muun muassa siksi, että koska sana rondo on japaninkieliseen nimeen laitettu, vaikka ei olekaan japania, on se parasta olla mukana myös käännetyssä nimessä.

Tuli mieleeni vielä, että nyt kun tämäkin peli on julkaistu Euroopassa, onko Castlevania-sarjassa enää yhtään konsolipeliä, jota ei olisi täällä koskaan julkaistu? Pachinko-pelit ovat asia erikseen.
Relax. My name is Graham. Let's just say... I'm a missionary.

Andy

Kyllä taitaa olla niin, että jokainen kotimedialaitteille julkaistu Castlevania-peli on julkaistu Euroopassa jossakin muodossa, ellei mukaan lasketa spin-off-pelejä, kuten vaikkapa kahta Kid Dracula -peliä, joita ei kumpaakaan ole Euroopassa julkaistu.

Tietenkään kaikkia pelejä ei ole saatavilla enää, vaikka latauspalveluista tärkeimmät pelit saakin.
Hah, Trevor you ain't!
-Grant DaNasty

A-Yty

Erittäin hyvä arvostelu Rondosta muuten, Graham  :jees:

Q

Quote from: Andy on 08 December 2012, 16:26
Kyllä taitaa olla niin, että jokainen kotimedialaitteille julkaistu Castlevania-peli on julkaistu Euroopassa jossakin muodossa, ellei mukaan lasketa spin-off-pelejä, kuten vaikkapa kahta Kid Dracula -peliä, joita ei kumpaakaan ole Euroopassa julkaistu.

Sen verran täytyy näin off-topicina korjata, että Kid Draculan GB-versio on kyllä julkaistu Euroopassa. Ilmeisesti ei kuitenkaan Amerikassa.